Mielen murtajat

Kirjassaan Tunteiden anatomia, tutkija Coleman nimeää kolmen vahvaa mielen murtajaa, pettäminen, menettäminen ja hylkääminen. Ei sillä ole väliä tekeekö sen itse vai toiset. Jos se on vankka elämänrakentaja, siitä luopuminen saa aikaan tyhjiön.

Masennus on aikamme sairaus. Monia ohjeita sain minäkin sairastettuani syvän masennuksen. Lue, kävele, ole rohkea yritä. Ja tottakai minä myös uskoin. Opiskelin, luin, lenkkeilin ja tein kaiken näköistä ilahduttaakseni tuota pirullista mieltä. Mutta se oli kuin lyijykasa, muisti katkeili, pää oli painuksissa, johdonmukaisuus katosi, elämä oli sattumien summaa, en innostunut mistään, makasin sängyn pohjalla. Naapuri sanoi, että pelkäsi minun kuolevan, kun näki kävelemässä.

Minulla on aina ollut itsetunto kohillaan ja siitä kiitän äitiäni. Hän kunnioitti ja kannusti, ehkä hieman odottikin, että minusta olisi tullut yliopistossa loppututkinnon suorittanut tohtori, sillä se oli hänen oma unelmansa. Minä olin myös rohkea, toteutin itseäni, mutta mikään näistä ei auttanut. Olen aina ollut toimelias, liikkunut ja mennyt mukaan toisten kanssa.

Se mikä on vahvinta minua, on pyrkimys tehdä oikein ja mahdollisimman hyvin, tunnollisesti. Pitää kiinni arvoista. Kohdallani se tarkoitti esim. päiväkodissa lasten leikkioikeuksien turvaamista. Arvoni lasten oikeuksien puolesta ja sitä kautta ihmisyyden eheään kasvuun saattaminen veivät minut taisteluun lasten puolesta. Kun niitä ei kuitenkaan pidetty tärkeänä, menetin motivaation, koin turhaksi taistelun ja petyin.

Menetin siis itseni ja arvoni. Omia arvojaan vasten ei voi toimia, se vie elämänhalun. Nuoruudessa olin menettänyt raiskauksessa itsemääräämisoikeuden kehooni, ja vielä päälle "hullun" ohjauksen avioliittoon raiskaajan kanssa raskauden vuoksi.Sen jälkeen olin kävelevä zombi. En halunnut mitään, en tahtonut mitään. Aivoni olivat pysähdyksissä ja toimimattomat, jäykistyivät kuten lihaskin, kun sitä ei käytä.

Voin sanoa, että itsensä menettäminen on ainakin yksi masennuksen syistä. Murruin kun kirjani kustannus evättiin, "sinulla ei ole puheoikeutta", kun uhattiin koulutukseen, "menetät työsi, jos et lähde". Kun itsemääräämiseni oli rajusti otettu, sen uusiutumen toi murtumisen, olin menettänyt itseni.Masentuneena ihminen ei jaksa puolustautua, hän tarvitsee jonkun, joka puhuu hänen puolestaan. Pelko ohjaa muuten valintoja.

Raija