KAMELIN SELKÄ

 

Milloin ihmisen nk. kamelinselkä katkeaa? Täällä maailman onnellisten ihmisten maassa yksinäisyyteen tuomitut on diagnosoitu kansanvallan avulla ja kansandemokratian nimissä, mitä valtio ja kirkko tukevat järjestelmän kautta.

Syrjitty ihminen on tehnyt kaiken väärin, ajatellut, tuntenut, ja puhunut väärin. Tuomiovalta on annettu kansalle, jotka medicalisoituneen ihmiskäsityksensä mukaan diagnosoi ilman lääkärin pätevyyttä yksilöt helvettiin.

Kansan ei tarvitse tuntea häpeää, ei syyllisyyttä, eikä vastuuta teoistaan, sen kantaa syyllistetty, kollektiivista syyllisyyttä ei ole olemassa. Jos syylliseksi ja häiriköksi leimattu pyytää mielipideoikeutta, tunteiden ja ajattelun oikeutta, niihin ei suostuta. Tärkeämpää on uiguurien ihmisoikeudet kuin suomalaisten.

Diagnosoinneissa hyväksyttyjä määreitä ovat; Uhriutuminen tarkoittaa=puhuu asioista ja puolustautuu ilkeydestä, marttyyriys=ei alistu yhteisövallan luomien näkemysten toistoon, riippuvuus= vaatii vuorovaikutusta puhumisena ja itseilmaisuna. Nämä opitaan järjestelmän tapojen kautta, halveksutuille ei kiitosta anneta.

Kansakunnan tuomio yksinäisyyteen ajetulle tarkoittaa, ei puhuta, ei oteta joukkoon, rangaistaan eristämällä yhteisöistä ja ihmissuhteista. Tärkeintä kansan menettelytavoissa on se, että yksinäisyyteen tuomittu tottelee heitä ja uskoo heidän ajatuksiaan. Yksinäisyyteen ajettu ei saa puolustaa itseään, ei kertoa teoista, joita hänelle tehdään, kun kansa sylkee hänen päällensä, ivaa ja pilkkaa, nöyryyttää ja rankaisee, sillä yksinäisyyteen ajetulla ei ole ihmisarvoa, kirkko antaa vasta sen taivaassa, ja kansa ottaa pois maan päällä.

Rohkeutta itsensä ilmaisuun pidetään röyhkeytenä ja mielisairautena.

Sosiaalisen vallan ydin on roolittaminen ja hierarkia, minkä psykiatria hyväksyy, koska syyllistymistä pidetään vaarallisena, ja syyllisyyttä kokiessaan sekä rehellisyyttä harrastaessaan ihmisen mieli voisi selkiytyä eikä psykiatreilla olisi töitä. Syyllisyyttä pelätään niin paljon, että uhraaminen syyllisyyden, häpäisemisen ja syrjinnän avulla oikeuttaa toisen ihmisen tuhoamiseen. Rehellisyys voisi auttaa liialliselta laumasieluisuudelta ja vallanhimolta itsekunnioituksen ja oikein tekemisen kautta, mutta ongelmat analysoidaan tunne-elämän kautta tappamisen himoksi, kun tunne-elämä on kielletty, suljettu ja häväisty järjestelmän avulla.

Moraalisissa ulottuvuuksissa psykiatria tuottaa mielen ongelmia, ja niitä ei tule sekoittaa muihin mielenterveyden ongelmiin, kuten oppimismetodien synnyttämät, toiminnan, ohjauksen, ja tiedon puute jne.

Kun yksinäistä/erilaista yksilöä pilkataan ja ivataan, hän ei saa puolustautua, ei suuttua, vaan kansavallalla annetaan oikeus rankaisuun ja syrjintään yksinäisyyteen ajamalla, jossa uskomukset johtavat näkemyksiä.

On paljon mielekkäämpää ajatella todellista kuolemaa, kuin olla elävä kuollut yhteisössä, joka on hylännyt ja sulkenut pois yhteydestä toisiin. Tässä varmaan moni ajattelee, miten on käyttäytynyt, ollutko ilkeä, mikä panee ihmiset toimimaan noin. Ei tarvitse olla ilkeä, voi olla fiksu, mutta yksikin virhe, poikkeaminen roolista mikä on annettu, laittaa sysäämään helvettiin. Kun itse olin romahtanut henkisesti, minut oli luokiteltu paaria luokkaan ja sieltä ei ollut poispääsyä.

Mielenterveyttä voi tarkastella sekä yksilön ongelmina, että yhteisön tuottamina. Ihmisellä ei tarvitse olla heikko itsetunto, se voi olla terve, mutta silti yhteisön rankaisevuus ja halveksunta tuottaa mielenterveyteen ongelmia, ei aina ja välttämättä mielenhäiriönä vaan yksinäisyyteen vajoamisen, ja lopulta itsemurhana, sillä ihmisen perustarve yhteys toiseen ihmiseen loppuu ja elämä ei ole enää elämisen arvoista. Ihminen voi olla aivan fiksu, mutta halveksunta on yhteisön ongelma, ennakkoluulot, joita kuljetetaan ja pidetään yllä järjestelmän avulla. Niin moni nuori on päätynyt itsemurhaan. Koska tämä maailma herää liiallisista persoonallisuusongelmiin tuijottamisista, ja alkaa nähdä itsellisesti elävää pahuutta, mitä pidetään yllä vallan avulla. Ei ole aina kyse yksilön omantunnon riivaamasta ihmisestä, toiset voivat todella rankasti halveksia, eivätkä kyseenalaista itseään, vaan ylentävät itsensä toisen yläpuolelle.

Yhteisön jäsenet alkavat ottaa valtaa yksilöihin nähden muistinvartijoina, estävät tarkkailtavaa yksilöä muistamasta sellaista, mikä ei mahdu heidän luomaansa tarinaan, valheisiin ja/tai tositapahtumiin. Taustalla voi olla myös mieli, joka suojelee ja estää kohtaamasta epämiellyttäviä asioita. Aina ei ole kysymys mielen fantasiatason ongelmista, vaan tavoista, mitkä on opittu. Liian monet tutkijat ovat juuttuneet hyvä/paha akselin ympärille, ja etsivät syitä yksilön tunne-elämästä, ei järjen puutteesta ja järjestelmästä.

Jäsentymättömyys asioissa kuin asioissa tuottaa vääristynyttä tietoa. Jäsentyminen on oppimisen ydinkysymyksiä. Ajatellaan vaikka ajattelua, sitä pidetään hyveenä, kun ihminen tarkistaa omia näkemyksiään. Mutta jos saman asian kytkee tarkasteluna olemassaoloon, se viekin vieraantumiseen, sillä aistimukset eivät ole enää vapaita ja avoimia kohtaamiseen sisäpuolisissa näkemyksissä eikä ulkopuolella olevaa ja näin aitous katoaa kokemuksena ja ihanteena kriittisten näkemysten aallokkoon, jossa itseyttä ei enää ole, ja on sama murhata itsensä. Inhimillisen kunnioituksen ja rajojen tarkoitus ei ole tuhota ihmistä, vaan antaa hänelle tuki, että hän pysyy pystyssä. Säätelytaito on eri asia, mikä kehittyy järkevien ohjeiden puitteissa, ja on leikin olemuksessa läsnä.

Samaistuminen ongelma, järjen puute ja henkisen kasvun estyminen järjestelmässä, jossa palvotaan ja/tai kumarretaan sokeasti johtajia, ja yksilö ei itsenäisty. Aina ei ole kysymys yksilön tunne-elämästä, jos hän syrjii toisia, kysymyksessä on vallan ongelma, mikä yksilölle annetaan roolin kautta, yhteisövalta, mikä on monien yhteisöjen johtamistapa, esim. lääketieteessä mielenterveyspotilaita tarkkailevat ja havaitsevat ympäristön ihmiset tuomiten, häväisten ja sulkien ulkopuolelle, ja normaali vuorovaikutus estyy. On väärin kutsua yksilön tekemää itsensä tappamista itsemurhaksi, kun se on yhteisömurha. Kun luotetaan liikaa ihmisten järkeen, ne tuottavat järjettömyyttä. Syrjityn yksilön yksikin virhe oikeuttaa murhaamaan. Keskiajalla kuninkaan tekemistä virheistä maksoi alainen hengellään. Jos ja kun koko ajan etsitään tunne-elämästä ja fantasiasta syitä murhaajaluonteen todistamiseksi, unohdetaan valta, mikä on käytäntöä, mielivalta ja järjestelmän ihannointi. Periaatteessa esim. hierarkkinen vallankäyttö, kuten kuninkaiden kumartaminen johtaakin ihmisen aivorakenteen kautta samaistumiseen eikä henkistä kehitystä tapahdu, ja se pitää yllä valtarakenteita.

Kun yksilöä aliarvioidaan, mielivalta kukoistaa.

Raija