VIHA LÄHTEE HUUTAMALLA

 

Apulannan Toni Wirtanen laulaa kappaleessaan, ”Kipu lähtee huutamalla” elämänohjetta. Tarkoittiko hän loppujen lopuksi vihaa, joka ehkä kivuksi asti juuttuu lihaksiimme. Minä huusin vihaani näyttelemällä vihaista naista kesäteatterissa uskottomalle miehelle. Minne ne vihat kätkeytyvät, nuo mielenterveyden mittapuiden hirvittävät tuskat? Lähteekö ne huutamalla?  Helpotusta kehosta huutaminen voi tuoda, mutta ei vielä lopullista ratkaisua, ymmärrystä ja vapautta mieleen sille, mistä viha kumpuaa. Se ei välttämättä ole oman inhon synnyttämää vihaa, se voi tulla esim. ammatissa, kuten lastenpsykiatri, professori Tuula Tamminen on sanonut, nähdessään ja kuullessaan lasten kärsimyksiä, piti mennä huutamaan tyhjään huoneeseen kipu pois.

Millä keinoin me voimme kohdata oman kipumme, ja miten suhtautua toisen kipuun? Mitä tarvitsemme tuon mielenterveyden perustunteen kohtaamiseen. Minulla viha oli juuttunut kehoon, jollakin se voi olla kurkussa ahdistuksena, karheutena ja jännitteenä, jota on vaikea purkaa muutoin kuin huutamalla. Itsekin koin kurkkuvaiheen vaikeana. Jokseenkin ajattelen, vaikka en ole lääkäri, että monien tulehdusten takana voi olla ahdistuksen tuoma lihastukkeuma. Kun nuorena typeränä juoksin miehen ohjeiden mukaan, sain lihakseni jäykäksi ja vihani jäi puheoikeiden puuttuessa kehoon yhä syvemmälle. Hieroja sanoi, että meni kaksi vuotta avatessa. Moniko juoksee vihaansa metsissä, moniko huutaa bändeissä itseilmaisuoikeuden puuttuessa, ja hyvä, että jossakin saa huutaa. Nuoruudessani kuuntelimme paljon iskelmämusiikkia, ja silloin en vielä päässyt sanatasolle merkityksineen, vaan tanssin kokemukseni ulos, mykkä tanssijatar.

Yksi asia, mikä tulee mieleeni, on oppia erottelemaan, mitä puoltaan/osaansa ihmisyydessä itseilmaisun suhteen ihminen tuo esiin ja millä keinoin. Hyväksymmekö sen vai tuomitsemme? Tunnen monia henkilöitä, jotka ovat erittäin älykkäitä, mutta esim. rivoja suustaan, tällöin keskustelen älyllisellä tasolla, ja se tuo kunnioitusta esiin. Tunnen psykologian professorin, joka ei ilmaise omia tunteitaan. Hyväksytkö silloin ihmisen oikeuden itseilmaisuun, vai rajaatko hänen käyttäytymistään? Vain kauniilla sanoillako voit tuoda asiasi esiin. Mitä, jos sinun itseilmaisuoikeutesi, ihmisoikeudet on vienyt yhteiskunta vääristyneillä opeilla ja harjoituksilla, vain jotain aivon lohkoa harjaannuttaen.

Me voimme niin monin eri tavoin rajata toisen ihmisen oikeuksia ilmaisuun. Miten monesti kysymys on siitä, että se, mitä tuomme esiin itsestämme, onkin peitetarina, kun emme uskalla kohdata tunteita, mitä on syntynyt, kokemusta, minkä olemme kohdanneet. Pääosin olen löytänyt ihmisiä havainnoimalla syvät riistot ihmisoikeudessa. Vaadimme peitetarinaan normeja, ja käytöstapoja, että menetys, hylkäys tai menettäminen ei sattuisi niin paljon. Opettelemme piiloviestintää, kiedomme sanojen ja käytöksen sellaiseen muotoon, ettei vain se rikki mennyt sielu tulisi näkyviin, ettei suru muserra yhä enemmän. Mitä sanoa öykkärimiehelle, kun hän halveksii naista jokaisessa mutkassa? Ei mies muutu, ennen kuin hän kohtaa oman kipunsa, purkaa sen, huutaa ehkä ulos, ja ymmärtää, että vihan takana onkin pullantuoksuinen alistava äiti tai isä, joka pakkoroolissaan alisti lapsensa syömään joka ikisen suupalan pöydässä, omien menetettyjen oikeuksien riivatessa valintoja, vähäisen ruuan. Valitettavasti tämänlaisia alistamisia näin useita päiväkodeissa, lapset joutuivat istumaan tunnin pöydässä uhkaavan tädin katseen alla. Pahimman tapauksen kuulin, että oksennus oli syötetty, itse näin hiustukon jälkiä niskassa.

Vaaditko siis kaunista puhetta? Vihapuhetta ei voi suosia yleisinä käytösnormeina, mutta täytyy ymmärtää, ettei tuo mielenterveydestä kärsivä ihminen saa vihaansa pois muutoin kuin huutamalla, toinen kiroilemalla, toinen laulamalla, joku juoksemalla. Vaaditko silloin tietynlaista genreä vai oletko armelias erilaisille tavoille? Annatko silloin ihmiselle kunnioituksen, ja oikeuden ilmaista vihaansa, purkaa ulos, että hän pääsee käsittelemään sen, saa vihan käsittelykuntoon? Ehkä sinä sanot, ettet kestä sitä, siihenkin on joskus lupa, mutta ei vuosiksi vihaten ja halveksien. Oletko silloin paennut itseäsi, ja haluat rajoittaa toista ja estää ihmisoikeuksia, peilaat toiseen. Ehkä taustalta löytyy se, ettet sittenkään suo hänelle ihmisarvoa, oikeutta hoitaa mielenterveyttään, vaadit hänelle omanlaistasi ilmaisua. Ehkä olet kohdannut ihmisen, jolla on Touretten syndrooma, ja kirosanat toistuvat liutana.

Esimerkkinä asenteiden luomisesta. neg. ”Minusta hänen laittamassa ruoka oli todella pahaa. ”, pos. ”Minusta hänen laittamansa ruoka oli todella pahaa, mutta suurin osa ihmisistä todella pitää siitä” Usein kauniidenkin sanojen takana voi ilmetä piiloviestintää. Ensimmäinen lause luo negatiivisen asenteen, toisessa lauseessa, sanoja ottaa vastuun kokemastaan.

 

Raija