ARMOTTOMAN ARMO

 

Syntyykö armo arvottomalle uskosta, luottamuksesta Jumalaan? Antaako omatunto armon? Antaako yhteisön ihmiset armon, järjestelmä, kuningas, naapuri, aviopuoliso, ystävä, oppi, uskonnot, pappi, perhe, läheiset jne. Minä en usko, että kukaan tai mikään antaa armoa, ellei opita enemmän ihmisyydestä, pois vallasta hallita muiden mieltä ja sielua, sanojakaan unohtamatta. Elämä on täynnä oppeja siitä, kuinka meidän tulisi käyttäytyä toisia kohtaan. Ystäväni Annukka saa minut iloiseksi, kun hän tuo arkipäivän haasteita ihanteista, joihin olisi hyvä pyrkiä. Joskus ne ovat yleviä, mutta niissä on ajatuksen ytimessä kuitenkin ihmisen fyysiset kyvyt, kuulo, näkö, kosketus, sanakieli, tavat ja kunnioitus.

Arvottomia on turha syyttää itsetunnon ja/tai hyvän käytöksen puutteesta. Arvottomaksi joutuu niin monen asian seurauksena, ettei sitä jaksa aina ymmärtää, vaikka kuinka yrittäisi. Esim. Suomessa transihmiset ovat joutuneet arvottomien joukkoon, laki ei suojaa heidän ihmisoikeuksiaan, jopa Euroopan neuvosto on huomauttanut Suomea siitä. Onko sukupuolisuus itsestään selvää? Miten voit tuomita ihmisen, jolla on kahdet sukuelimet, naisen ja miehen, millä oikeudella sinä viet häneltä ihmisoikeudet. Kalojen kohdalla on todettu koiraiden muuttuvan sukupolvien ajan kemiallisia aineita käyttäessä naaraiksi. Tuomitsetko miehen, joka saa nk. naisellisia piirteitä kehoonsa henkisen ja/tai ruumiillisen väkivallan seurauksena, sosiaalisesta painostuksesta syntyen, alistamisesta ja/tai ylistämisestä, muottiin asettamisesta. Vapaus on ihanne, ei tosiasia ihmisten vallan vuoksi, se voi olla este todelliselle vapaudelle, kun valtarakenteet jylläävät. Vapaus on mahdollista saavuttaa mieleen, mutta se vaatii itsemääräämisoikeuden ja monia oppimisen mahdollisuuksia.

Katsoin eilen kokonaan Yle Areenasta sarjan ”Rauhantekijä”. Jos et ole katsonut sitä vielä loppuun, lopeta lukeminen tähän, sillä paljastan lopputuloksesta rauhaa estävän asian. Kurdistanin valtiota vaativan terroristijärjestön johtaja ei voi hyväksyä oman valtion perustamista ja valtio-oikeuksia YK- toimesta ja sopimuksesta, koska ajatus ei ole tullut heidän kansan parista, ruohonjuuritasolta, alhaalta päin. Hän ei kestä sitä, että se tulee ylhäältä päin. Ihanne kansan hyvyydestä tuhoaa mahdollisuudet heikon johtajan vuoksi. Niin monia valtioita tuhotaan hullujen johtajien toimesta, kuvitelmista ihmisten hyvyyteen, rahan mahdilla, öljyvaltiot ovat pelin keskiössä, joita sitten poliittisesti pelataan järjestelmien ja ideologioiden hyväksi, voittamisen ja hallitsemisen kiimassa. Sarjassa Irina Björklund tekee loistavan roolin hymyttömänä.

En usko järjestelmien pyhyyteen, enkä ihmisten hyvyyteen, mutta en halua myöskään terrorisoida pahuuskuvan avulla terrorisoiden ja selitellen, vaikka haluan nähdä ne, en uskoa sokeasti mihinkään. Suunnattomat määrät ihmisiä on vailla ihmisoikeuksia, ne on estetty uskonnoissa, valtioissa, demokratiassa, kapitalismissa, kommunismissa, ja ylipäätänsä autoritäärisissä systeemeissä. Uskokaan ei ole vapaa, koska se on vaadittu ja alistettu tietynlaisille persoonallisuuksille yhteisövallan kautta.

Jokainen päivä huudan yksin elämäni helvettiä, en mielen paineessa, vaan ihmisoikeuksien puutteesta, koska minulla ei ole sosiaalisia oikeuksia, koska valta, joka ihmisille annetaan ja/tai jonka he ottavat, riistää minulta jatkuvasti sitä. Se on niitä tärkeimpiä asioita, mikä minulla on ollut ihanteena lapsuudessa sieluuni piirtyneenä, ilo toisesta, ihmissuhteet ja niiden kautta oppiminen ja iloitseminen. Viimeinen tuomioni oli, kun joskus menneisyydessä purin traumasta syntyneen paineeni toiseen ihmiseen, traumani nousi pintaan, kun puutuin lapsen pahoinpitelyyn ja sain siitä julman häpäisyn ja tuomion. Nyt yli kymmenen vuoden jälkeen sain tuomion, emme voi olla kanssasi, koska sinä teit sen. Kestän normaalisti syyllisyyttä, vaan en sitä, että minulla ei ole puheoikeuksia, vaan tuomareiksi ryhtyneet ihmiset päättävät, mitä minä saan olla, tuntea ja ajatella. He vaativat virheettömyyttä, mihin en pysty, eikä tarvitse, en edes halua olla sellainen, minusta on ihanaa olla rosoinen, kasvava ihminen, yrittää antaa anteeksi ja kehittyä, sitä mitä sain olla lapsena, ja mikä oli tervettä itsensä hyväksymistä rikkinäisenä. Mutta tuomariksi en halua.

Raija