SIELUN SYVÄNTEISSÄ

Minuuden prinsiipit ja opitut olemukset eivät ole aina helppoja hahmottaa. Itselleni on ollut vaikea ymmärtää psykologisia näkemyksiä, joissa ihminen on aina tietoinen ja tahtova olento. Olen elänyt niin paljon tahdottomana aikaa, jolloin vain puolustuksellinen psyyken pommitus on ollut läsnä väkivallan seurauksena, että näen näiden teorioiden ongelmana sen, että ne ovat hyväosaisten kokemaa, pääsääntöisesti miesten, jotka ovat olleet vallan kahvassa.

Freud jakaa minän kolmeen osaan, YLIMINÄ ullakkokomerona(tavoitteet ja ihanteet), MINÄ keskikerroksena(realismi) ja SE kellarina/alitajuntana(vietit ja vaistot). Lisäksi Freud jakaa minän tiedostamattomaan ja tietoiseen. Freudin mukaan alitajunta on tiedostamattomassa. Alitajunta on syntynyt yhteiskunnan normeista, jossa kielletyt ja torjutut kokemukset ja näkemykset sijaitsee. Minulle alitajunta ja tiedostamaton ovat eri asioita. En ole kuitenkaan Freudin asiantuntija.

Minun tiedostamattomaan kuuluvat esim. unet. Vaikka unissa on oman historian kuvat, niissä on symbolinen merkitys, joka kertoo yksilölle kokemuksen merkityksen toisenlaisessa valossa kuin kuulijalle, mielikuvayhteyteen oman ajatuksen kanssa tulkitsemisessa. Tiedostamaton on ikään kuin vapaana aina ja alitajunta on kontekstissa yhteiskunnan arvoihin. Usein kuulee sanottavan, että alitajunnasta löytyy luovat prosessit, mutta mielestäni se on silloin vain normien purkutalkoita.

Tiedostamattoman olemassaolo on minulle myös periaate kysymys. Se on ikään kuin puhdas ja vilpitön, eikä siellä ole meille valmiina annettuja tapahtumia, ei myöskään synnillistä pahaa valmiina. Siellä ei vaikuta geenit omine tahtoineen, ei alitajunta eikä ylitajunta, ne ovat tahdottomia ja suunnittelemattomia. Jotensakin se on ehkä minulle myös kristinopin perimää viattomuudesta. Synnillinen pahuus on tunteiden kieltämisestä ja torjumisesta syntynyt varjo, jonka kehittää kaltoin kohtelu ja vääryys, mikä valmistuu sieluksi. Sielu voi kehittyä vahvaksi ja pahuudeksi, joka ottaa vallan ajattelun suuntauksissa ja on ikään kuin itsellinen toimija. Siksi kunnioitus on minulle äärimmäisen tärkeä arvo.

Jotenkin se ajatus, että ihmisellä on toivoa yksilönä, ja mahdollisuus olla muuta kuin ympäristö sanelee, on myös yksilönoikeuksien siivittämää. Tulla ja olla yksilöksi itseydessä uutta synnyttävänä on mielen ravintoa, jolloin yksilö jaksaa uskoa itseensä, se antaa voimaa ja itsetuntoa. Mikään minä tai itse ei ole määriteltyä, vaan itseksi tullaan koko ajan. Tunteiden vapaus, ilo ja elämänleikki vapauttavat negatiivisesta sielusta, jotka ovat lapsen kykyjä luontaisesti.

Raija