Egyptin
suuravalta aikoihin uskottiin, että unet ovat totuuden tuojia ja
jumalallisuuden lähteitä. Sitten tuli oraakkelit, taikauskossa velhot, nykyisin
tiede ja asiantuntijat siellä. Kristinuskossa näkymätön Jumala on ja oli
viisauden lähde, tien, totuuden ja elämän antaja poikansa kautta. Kaikessa
näissä voi olla totuuden siementä.
Unet ovat
mielen hoitajia, mieli; mikä on siis aistimus, aistikokemus, kehollisesti
koettu. Unet syntyvät syvällä aivoissa mantelitumakkeessa, ensin kehomielen
kokemuksesta, vaikuttaen koko kehoon. Kun tunteet syntyvät unessa, ne ovat
mielen hoitoa, alkuun kehomielen heijastuksia, sitten kokemuksen tuomia merkityksiä.
Siinä mielessä ne ovat hyvää, koska ne edustavat elämän suojelemista ja totuuden
löytämistä täällä valheiden maailmassa. Valheiden maailmaa voi tarkastella
Erving Goffmannin teorian kautta. Elämä yhteisöissämme on näytelmää, jossa on
salaisuuksia, rooleja, tunteita, sanoja, tekoja, suunnitelmia tavoitteita,
heijasteita, tutkimista, ja jos jonkinlaista tapaa toteuttaa itseään, käyttää
valtaa väärin ja oikein.
Viime
viikolla näin unen, jossa erään yhteisöjäsenen itsemurhan tehnyt veli tuli
hänen kotiinsa. Hänen seuranaan oli Leena Olin, näyttelijä. Heidän kasvonsa
olivat iloa täynnä. Olin juuri todellisessa elämässä paljastamassa valheiden
pelejä, takanapäin puhumista ja tekemisiensä asioiden kieltämistä, ja
syylliseksi teilaamista omien tekojen vuoksi, viattomien uhraamista. Unessa
ikään kuin veli kertoi, että näytelmä paljastuu, iloitse siitä. Unikuva kertoi
mielen tilastani.
Monissa
yhteisöissä ei harrasteta juuri ollenkaan tunteiden käsittelyä. Toiminta on
selkeää ja kielenkäyttö asiallista, mutta myös valheita ja rikoksia.
Asiallisuudessa ei synny juurikaan tunteita, jotka synnyttäisivät valtavia ristiriitoja.
Kun ihmisten välillä on runsaasti valtataistelua, myös tunteet kuohuvat yli äyräiden,
syntyy syntipukkeja, vastuuta ei oteta, uhrataan henkilöitä, eristetään, vaietaan
kuoliaaksi ja tehdään ilkeyttä.
Tunteet ja
unet ovat viestejä kokemuksesta, ja mitä rajumpia ovat kokemukset, sitä
vahvemmat ovat tunteet. Yksilön tehtävä on oppia nimeämään ja tunnistamaan
tunteensa niin, että voi tutkia niiden merkityksiä itselle ja muille sekä
tekoihin, nähdä ja valita niiden vaikuttaminen asioihin.
Pahimmillaan liian
rajut kokemukset kehossa esimerkiksi väkivallassa estävät tunteiden tulon. Tällöin
jäljelle kokemuksessa jää vain keho, jossa kokemus on hajoava kehon toimintojen
mukaisesti, mieli hajoaa.
Kun aistimme
ympäröivää maailmaa, avautuva maailma tarjoaa virikkeitä, joista voimme luoda
tavoitteita, jolloin mahdollisesti syväsyntyiset tunteet aktivoituvat ja voimme
motivoitua eteenpäin menossa.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti