MIKÄ JA KUKA SINUA HOITAA?

Egyptin suuravalta aikoihin uskottiin, että unet ovat totuuden tuojia ja jumalallisuuden lähteitä. Sitten tuli oraakkelit, taikauskossa velhot, nykyisin tiede ja asiantuntijat siellä. Kristinuskossa näkymätön Jumala on ja oli viisauden lähde, tien, totuuden ja elämän antaja poikansa kautta. Kaikessa näissä voi olla totuuden siementä.

Unet ovat mielen hoitajia, mieli; mikä on siis aistimus, aistikokemus, kehollisesti koettu. Unet syntyvät syvällä aivoissa mantelitumakkeessa, ensin kehomielen kokemuksesta, vaikuttaen koko kehoon. Kun tunteet syntyvät unessa, ne ovat mielen hoitoa, alkuun kehomielen heijastuksia, sitten kokemuksen tuomia merkityksiä. Siinä mielessä ne ovat hyvää, koska ne edustavat elämän suojelemista ja totuuden löytämistä täällä valheiden maailmassa. Valheiden maailmaa voi tarkastella Erving Goffmannin teorian kautta. Elämä yhteisöissämme on näytelmää, jossa on salaisuuksia, rooleja, tunteita, sanoja, tekoja, suunnitelmia tavoitteita, heijasteita, tutkimista, ja jos jonkinlaista tapaa toteuttaa itseään, käyttää valtaa väärin ja oikein.

Viime viikolla näin unen, jossa erään yhteisöjäsenen itsemurhan tehnyt veli tuli hänen kotiinsa. Hänen seuranaan oli Leena Olin, näyttelijä. Heidän kasvonsa olivat iloa täynnä. Olin juuri todellisessa elämässä paljastamassa valheiden pelejä, takanapäin puhumista ja tekemisiensä asioiden kieltämistä, ja syylliseksi teilaamista omien tekojen vuoksi, viattomien uhraamista. Unessa ikään kuin veli kertoi, että näytelmä paljastuu, iloitse siitä. Unikuva kertoi mielen tilastani.

Monissa yhteisöissä ei harrasteta juuri ollenkaan tunteiden käsittelyä. Toiminta on selkeää ja kielenkäyttö asiallista, mutta myös valheita ja rikoksia. Asiallisuudessa ei synny juurikaan tunteita, jotka synnyttäisivät valtavia ristiriitoja. Kun ihmisten välillä on runsaasti valtataistelua, myös tunteet kuohuvat yli äyräiden, syntyy syntipukkeja, vastuuta ei oteta, uhrataan henkilöitä, eristetään, vaietaan kuoliaaksi ja tehdään ilkeyttä.

Tunteet ja unet ovat viestejä kokemuksesta, ja mitä rajumpia ovat kokemukset, sitä vahvemmat ovat tunteet. Yksilön tehtävä on oppia nimeämään ja tunnistamaan tunteensa niin, että voi tutkia niiden merkityksiä itselle ja muille sekä tekoihin, nähdä ja valita niiden vaikuttaminen asioihin. 

Pahimmillaan liian rajut kokemukset kehossa esimerkiksi väkivallassa estävät tunteiden tulon. Tällöin jäljelle kokemuksessa jää vain keho, jossa kokemus on hajoava kehon toimintojen mukaisesti, mieli hajoaa.

Kun aistimme ympäröivää maailmaa, avautuva maailma tarjoaa virikkeitä, joista voimme luoda tavoitteita, jolloin mahdollisesti syväsyntyiset tunteet aktivoituvat ja voimme motivoitua eteenpäin menossa.

Raija