KOKEMUS

Kokemus on aina totta ihmiselle. Se on syntynyt monien aistien kautta, perustunteiden, ihailun, vihan ja inhon syntymisenä, arkisissa tilanteissa, ilmeissä, eleissä, liikkeissä, äänenpainoissa, sanoissa, katseissa, kosketuksissa jne. viestimisessä. Kehonkieli vaikuttaa enemmän meissä kuin osaamme arvata, joskus sanakieli on vahva vaikuttaja. Tunnemuistiin jää kokemus, onko tuo totta mitä ihminen puhuu, vai onko kysymyksessä tarina, kohteliaisuus, vai syvemmät kokemukset, jälkeen jätetyt käsittelemättömät asiat, arvot asenteet ja normit.

Ihmisessä syntyy ensin kokemus kehoon, ja siitä kokemuksesta syntyy tunteet. Joskus tunteista kehittyy viettejä, jotka ovat tunteiden tuomia, vaistot taas kehon tuomia aistimuksia.

Terapiassa tärkeintä on luottaa kokijan kokemukseen, sillä se on hänen itseluottamuksen jalusta. Epäilemällä kokemusta, järkytämme kokijan itseluottamusta, saatamme häntä mielen järkkymiseen. Luonnollisesti pienet asiat eivät vaikuta, mutta suuremmissa ihmisoikeusrikkomuksissa jälki voi olla tuhoavaa. Nämä on luonnollisia asioita ihmisten välillä ja ne ovat avain ihmisen kasvuun ihmisenä. Ne ovat välittämisen ja rakkauden kieltä. Jos asioita salaillaan pitkään, ne tulevat aina vaikeammiksi käsitellä, ja pitkään jatkuneet syyllisyydet ahdistuksen myötä tuovat vakavia mielenterveysongelmia, jopa mielen murtumista.

Sanat ovat usein puhuttelevimpia asioita kohtaamisissa, ja niihin olemme tottuneet luottamaan, mutta kehonkieli voi vaikuttaakin vahvemmin. Eri ihmisillä eri aistit ovat erilailla korostuneet, joskus kuulo, joskus näkö, olemme herkistyneet eri aikoina ja eri tilanteissa eri tavoin, joskus meillä on pysyvämpää yhden aistin vahvuutta.

Lapsena koin hyvin vahvana, että virsissä puhuttiin minun asioita. Näin puhutaan kaikissa tarinoissa, koska ne ovat universaaleja tunteita, jotka tulevat esiin meissä, ja ovat kohtaamisen ydintä. Niin ”Kauniissa ja rohkeissa kuin Emmerdalessa” nuo sanat ja kokemukset tulevat vastaan, koska ne ovat meissä ja ovat vuorovaikutuksen ydintä. Ne tulevat vastaan ystävissä, perheessä, sisarissa, koska ne ovat henkisen kasvamisen ydintä. Ne kuuluvat elämään, ja jos haluaa kasvaa ihmisenä, on kohdattava itsessään syyllisyys. Jos siirrämme syyllisyyden toiseen kohdatessamme asian, syytämme vain toista, emme kohtaa itseämme.

Uhraamiselle on pitkät perinteet, helposti siirrämme syyllisyyden toiseen, se on tapa joka on juurtunut syvään minuuteen, se on kehon puolustusmekanismi, vihaamme ja inhoamme heikkoutta, kulttuuri on tuonut tunteiden kautta asenteita ja arvoja, jotka siirrämme toisiin. Itsensä kohtaaminen ei ole helpoimpia asioita.

Raija