IHASTUMINEN

Tiedämme hyvin, että vauva alkaa ihailla vanhempiaan, koska he tuovat turvaa ja luottamusta elämän jatkumiseen. Syvällä tajunnassa tiedostamattomana on vauvalla kaipuu mielihyvään, jossa on nautinnon kokemusta ja elämän tuntua. Vauva hamuilee sitä ja huomaa, että sitä saa äidin mukana, äidinmaidossa, mielihyvää, mikä on aluksi verensokerin vaikutuksesta syntyvää. Syvällä tiedostamattomassa on myös unissa syntyneet mielikuvat, tunteista syntyneet, jotka ruokkivat tahdon alkamista, niinpä siihen pääsemiseksi täytyy itkulla vaatia rintamaitoa. Nämä kaikki tapahtuu tiedostamatta, luonnollisesti reflektoiden. Se itku, mikä syntyi syntymän jälkeen, kun keuhkot imaisivat happea ja hengitys alkoi omaehtoisesti, on alku aggression myötä tahdon syntymiselle.

Tuo ihastuminen on merkittävimpiä selviytymiseen johtavaa kykyä, mikä kehittyy jatkuvasti tuoden erilaisia keinoja, tunteet, aggression, liikkeet, äänen, kontaktihakuisuuden, silmien yhteyden, ja ne johtavat vuorovaikutukseen. Pian lapsi huomaa, että vanhemmat tuottavat myös pettymyksiä. Tällöin lapsi suojautuu ja alkaa elämään ihastumisen voimasta, sillä se on elinehto elämäntunnun kokemiseksi. Sadut alkavat viehättää, koska niissä hyvä (elämä) voittaa ja paha (kuolema) saa väistyä. Elämänvoima rakentuu.

Tukholman syndroomassa terapeutti rakastuu rikolliseen. Tässä tapahtuu se mikä on luontaista lapsuudessa, on mentävä mielihyväkokemuksiin, että voi kokea selviytymisen ja elämäntunnun kokemuksen. Ei ole kysymys todellisesta rakastamisesta vaan elämässä selviytymisestä, psyyken keinoista. Ulkopuolisen tarkastelussa tämä voi erehdyttävästi näyttää rakastumiselta, ihmisen tahdolta, koska ihminen tukeutuu ihastuksiinsa menneisyydestä, mutta kysymys on psyykkisestä puolustuksesta elämän toivossa.

Näyttää siltä, että juuri väkivallan uhrit jäävät pelon voimasta roikkumaan väkivallan tekijän alamaisuudessa uskaltamatta pois uhkien vuoksi. He pyrkivät psyyken keinoin suojelemaan elämää itsessään ja niin väkivallan tekijä pitää heitä pihdeissään. Jos luottaa ainoastaan kertomuksiin sanan voimalla, sadut voivat saada voiton, eikä totuus pääse esiin. Siinä mielessä valheellinen suojautuminen mielessä on ongelma, maailman valhe voi muuttua valheeksi mielessä, maailman pahuus luo rinnakkaisen todellisuuden mielen voimalla elämäntunnun saavuttaakseen. Psyyken armoille joutuminen ei ole aina paras vaihtoehto elämän suojelussa, se on väkivallan puolustuskeino yksilön suojaksi. Parempi on saavuttaa tietoisuus hyvän olon tekijöistä.

Liiallinen kauniisiin tarinoihin meneminen esimerkiksi kaunokirjallisuuden muodossa voi olla ongelma todellisuuden näkemisessä, elämästä tulee tarina, mutta kuitenkin on oltava mahdollisuus psyykkiseen puolustukseen pahaa kohdatessa.

Syvätunteissa ei vaikuta niinkään ulkoiset aistikokemukset kehossa aisti-ihastuksina, vaan ajatuksessa oleva kuvien vaellus, jotka symboloivat aina merkityksiä ihmisen historian kokemuksen valossa.

Raija