Apulannan
Toni Wirtanen laulaa kappaleessaan, ”Kipu lähtee huutamalla” elämänohjetta.
Tarkoittiko hän loppujen lopuksi vihaa, joka ehkä kivuksi asti juuttuu
lihaksiimme. Minä huusin vihaani näyttelemällä vihaista naista kesäteatterissa uskottomalle
miehelle. Minne ne vihat kätkeytyvät, nuo mielenterveyden mittapuiden
hirvittävät tuskat? Lähteekö ne huutamalla? Helpotusta kehosta huutaminen voi tuoda, mutta
ei vielä lopullista ratkaisua, ymmärrystä ja vapautta mieleen sille, mistä viha
kumpuaa. Se ei välttämättä ole oman inhon synnyttämää vihaa, se voi tulla esim.
ammatissa, kuten lastenpsykiatri, professori Tuula Tamminen on sanonut,
nähdessään ja kuullessaan lasten kärsimyksiä, piti mennä huutamaan tyhjään
huoneeseen kipu pois.
Millä keinoin
me voimme kohdata oman kipumme, ja miten suhtautua toisen kipuun? Mitä tarvitsemme
tuon mielenterveyden perustunteen kohtaamiseen. Minulla viha oli juuttunut
kehoon, jollakin se voi olla kurkussa ahdistuksena, karheutena ja jännitteenä,
jota on vaikea purkaa muutoin kuin huutamalla. Itsekin koin kurkkuvaiheen vaikeana.
Jokseenkin ajattelen, vaikka en ole lääkäri, että monien tulehdusten takana voi
olla ahdistuksen tuoma lihastukkeuma. Kun nuorena typeränä juoksin miehen
ohjeiden mukaan, sain lihakseni jäykäksi ja vihani jäi puheoikeiden puuttuessa
kehoon yhä syvemmälle. Hieroja sanoi, että meni kaksi vuotta avatessa. Moniko
juoksee vihaansa metsissä, moniko huutaa bändeissä itseilmaisuoikeuden puuttuessa,
ja hyvä, että jossakin saa huutaa. Nuoruudessani kuuntelimme paljon
iskelmämusiikkia, ja silloin en vielä päässyt sanatasolle merkityksineen, vaan
tanssin kokemukseni ulos, mykkä tanssijatar.
Yksi asia,
mikä tulee mieleeni, on oppia erottelemaan, mitä puoltaan/osaansa ihmisyydessä
itseilmaisun suhteen ihminen tuo esiin ja millä keinoin. Hyväksymmekö sen vai
tuomitsemme? Tunnen monia henkilöitä, jotka ovat erittäin älykkäitä, mutta
esim. rivoja suustaan, tällöin keskustelen älyllisellä tasolla, ja se tuo
kunnioitusta esiin. Tunnen psykologian professorin, joka ei ilmaise omia
tunteitaan. Hyväksytkö silloin ihmisen oikeuden itseilmaisuun, vai rajaatko
hänen käyttäytymistään? Vain kauniilla sanoillako voit tuoda asiasi esiin. Mitä,
jos sinun itseilmaisuoikeutesi, ihmisoikeudet on vienyt yhteiskunta
vääristyneillä opeilla ja harjoituksilla, vain jotain aivon lohkoa harjaannuttaen.
Me voimme
niin monin eri tavoin rajata toisen ihmisen oikeuksia ilmaisuun. Miten monesti kysymys
on siitä, että se, mitä tuomme esiin itsestämme, onkin peitetarina, kun emme
uskalla kohdata tunteita, mitä on syntynyt, kokemusta, minkä olemme kohdanneet.
Pääosin olen löytänyt ihmisiä havainnoimalla syvät riistot ihmisoikeudessa.
Vaadimme peitetarinaan normeja, ja käytöstapoja, että menetys, hylkäys tai
menettäminen ei sattuisi niin paljon. Opettelemme piiloviestintää, kiedomme
sanojen ja käytöksen sellaiseen muotoon, ettei vain se rikki mennyt sielu tulisi
näkyviin, ettei suru muserra yhä enemmän. Mitä sanoa öykkärimiehelle, kun hän
halveksii naista jokaisessa mutkassa? Ei mies muutu, ennen kuin hän kohtaa oman
kipunsa, purkaa sen, huutaa ehkä ulos, ja ymmärtää, että vihan takana onkin
pullantuoksuinen alistava äiti tai isä, joka pakkoroolissaan alisti lapsensa syömään
joka ikisen suupalan pöydässä, omien menetettyjen oikeuksien riivatessa
valintoja, vähäisen ruuan. Valitettavasti tämänlaisia alistamisia näin useita
päiväkodeissa, lapset joutuivat istumaan tunnin pöydässä uhkaavan tädin katseen
alla. Pahimman tapauksen kuulin, että oksennus oli syötetty, itse näin
hiustukon jälkiä niskassa.
Vaaditko
siis kaunista puhetta? Vihapuhetta ei voi suosia yleisinä käytösnormeina, mutta
täytyy ymmärtää, ettei tuo mielenterveydestä kärsivä ihminen saa vihaansa pois
muutoin kuin huutamalla, toinen kiroilemalla, toinen laulamalla, joku
juoksemalla. Vaaditko silloin tietynlaista genreä vai oletko armelias
erilaisille tavoille? Annatko silloin ihmiselle kunnioituksen, ja oikeuden
ilmaista vihaansa, purkaa ulos, että hän pääsee käsittelemään sen, saa vihan
käsittelykuntoon? Ehkä sinä sanot, ettet kestä sitä, siihenkin on joskus lupa,
mutta ei vuosiksi vihaten ja halveksien. Oletko silloin paennut itseäsi, ja
haluat rajoittaa toista ja estää ihmisoikeuksia, peilaat toiseen. Ehkä
taustalta löytyy se, ettet sittenkään suo hänelle ihmisarvoa, oikeutta hoitaa
mielenterveyttään, vaadit hänelle omanlaistasi ilmaisua. Ehkä olet kohdannut
ihmisen, jolla on Touretten syndrooma, ja kirosanat toistuvat liutana.
Esimerkkinä
asenteiden luomisesta. neg. ”Minusta hänen laittamassa ruoka oli todella pahaa.
”, pos. ”Minusta hänen laittamansa ruoka oli todella pahaa, mutta suurin osa
ihmisistä todella pitää siitä” Usein kauniidenkin sanojen takana voi ilmetä
piiloviestintää. Ensimmäinen lause luo negatiivisen asenteen, toisessa lauseessa,
sanoja ottaa vastuun kokemastaan.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti