Kovin usein
meillä ihmisillä on taipumus kuvitella, että tiedämme totuuden ja havaitsemme
oikein ja osaamme havaitun perusteella luoda oikeita johtopäätöksiä totuudesta.
Mutta parempi on ajatella, että silloin tällöin ja joskus pääsääntöisestikin meillä
on harhaisia käsityksiä asioista ja ihmisistä, ja tietysti kaikista maailman
asioista, ja tällä harhanäkemyksellä ei ole syytä viedä totuusarvoja pimentoon.
Tosiasia kuitenkin
on se, että tiede on tutkinut monenlaisia harhoja ihmisellä esiintyväksi, on
aistiharhat; kuulo, näkö, keho, optiset, havainto, uskomus, yleisyys, asia, vahvistusharhat
jne. Kun olin noin kymmenen vuoden ikäinen ja tein raskaita navettatöitä,
menetin hetkeksi kyvyn havaita omaa kehoani. Tällöin lienee ollut kysymyksessä
verensokerin lasku, jolloin aivot eivät rekisteröineet kehokokemusta,
kehonkuvaa. Masennuksen vaiheessa vanhempana koin, että kehoni muuttui
muodottomaksi suurentuen pallomaisesti, pienentyen lyhyeksi, venyen
suhteettoman pitkäksi, ja muuttuen levymäiseksi, kun itseä ei saanut olla
vallan väärinkäytön vuoksi ympäristön taholta, puhe oli kielletty osaltani,
minut laitettiin tyhmän pakkorooliin siivoojaksi. Aistiharhana kehonkuva
näyttäytyy maan vetovoiman vaikutuksina kehoon, kun itseä ei ole nk. tietoisen
minuutena, aivot ovat pihalla kuin lumiukko, mitään ei ole havaittavissa omassa
olemuksessa. Minäuskovaiset kuvittelevat, että itse on aina valitseva. Kun keho
hajoaa aistimuksessa solukäyttäytymisen tasolle, mitään henkistä olemusta ei
ole olemassa, tietoista valintaa. Muisti voi kadota kokonaan, kuten psykoosissa
tai toimia osana ilman yhteyttä tietoisuuteen, niin kuin tapana on, vähäisin muistikuvin,
mutta kuten moni tietää, joskus sanatkin karkaavat, kun tietoisuus ei ole
hallittua ja saavutettavissa. Näistä kokemuksista opin tutkimaan harhoja
todellisina ja ihmisyyteen kuuluvina, monet eivät huomaa ollenkaan omia
harhojaan tai pitävät niitä niin epämiellyttävinä, että kieltävät ne. Jaottelu ja
tutkimustieto auttaa kuitenkin ymmärtämään niitä luonnollisena.
Harhoja on
ollut aina ja tulee olemaan, koska se on yksi ihmisyyden puoli, pelosta
syntynyt ja tiedon puutteen vuoksi elävä. Raamatussa pelon synnyttämää harhaa
kutsutaan ilmestykseksi. Ja siten on outoa, että sitä kutsutaan Jumalan ilmoitukseksi.
Kaikissa uskonnoissa on paljon ihmisyyteen kuuluvia harhoja. Kun ihmisiä
kohdellaan huonosti osaamatta kunnioitusta, traumat heijastelevat toisiinsa ja
tuovat yhä enemmän ”ilmestyksiä”.
En ymmärrä
ollenkaan pyhiä sotia ja uskontojen taisteluja toisiaan vastaan, koska ne loukkaavat
jatkuvasti pyhää kaikissa uskonnoissa. Minulle pyhä syvimmin merkitsee
koskemattomuutta, vapaudentilaa, puhtautta mielessä ja sielussa, johon ei saa
kajota, se tarkoittaa esiin tullakseen sanaa ja/tai ymmärrettävää kieltä, ja sanat
ovat välineitä, joilla elämän tarkoitus tulee näkyväksi yksilölle, ja ilman
sitäkin elämällä on tarkoitus. Tämä ei ole ristiriidassa maallisen tiedon
kanssa, jossa ne on sovittu merkityksissään tarkaksi kuvaamaan olevaa. Uskossa
olen pyhittänyt pyhän sanan syntymiseen, jossa otan vastaan sisältäni tulevaa
sanaa. Hengellisyys on eri asia kuin pyhä, vaikkakin sitä selitetään
synonyymina. Hengellisyys on Jumalan väline, kuten kasteessa vesi, jonka kautta
yhteyttä etsitään, ja se on konkreettinen ilmaus pyrkimyksestä ja selityksestä,
selittäen merkitystä.
Uskontojen
väliset taistelut pyhyyttä vastaan on näkyvissä kaikissa uskoinnossa, ja ne tuhoavat
todellista uskoa, kajoavat pyhyyteen ja hengellisyyteen estäen niiden toimintaa.
Ne pakottavat uskomaan ihmisen mieleen, eivätkä kunnioita mieltä, ne pakottavat
uskomaan sanaan, ja sitä kautta eivät kuuntele eivätkä kunnioita profeettojen,
mestareiden ja vapahtajien oppeja pyhyyden ja hengen merkityksestä. Ja
liiallisessa uskomisessa ja palvonnassa vievät kyvyn kuunnella tavallista
ihmistä. Uskontojen kautta pilkataan viisaita opettajia, jotka puhuvat pyhyyden
ja hengellisyyden tarkoituksesta ja tulemisesta, mikä tulee korkeammasta
tietoisuuden tilasta, kuten esim. Psykologian tutkija Tony Dunderfelt sanoo, että
on olemassa ylitajunta. Henkisyys on ihmisyyttä enemmän maallisesti, sanakieli,
tunteet ja vuorovaikutus.
Kun ihminen
ilmoittaa uskossaan maallisten asioiden palvonnan ja toiston, hän taistelee Jumalan
hengellisyyttä vastaan. Kun ihmisen vapaus henkisenä olentona suljetaan ja
pakotetaan uskomaan, hän menettää pyhyyden ja hengellisyyden mahdollisuuden.
Sosiologiassa on tutkittu ennen tietoisten käsitysten syntymää uskomuksia ja
jumalien palvomismenoja. On löydetty pyhät paikat, joissa palvottiin henkiä,
kuten taikauskon aikaan Suomessa. Syntiseksi ja pahaksi luokiteltiin ulkopuolella
oleva, kuten nainen tai käärme, mikä on mielen ominaisuus, heijastaminen ja
siten oma paha siirretään toiseen.
Pyhää
yritetään muuttaa henkiseksi muuttamalla sanojen merkitystä, muuttamalla kuvia
ja sanoja, kuten halloween tai kekri. Sanoilla on erilaisia merkityksiä, eikä
niiden avulla tulisi käydä taisteluita, vaan oppia kunnioittaman erilaisia
näkemyksiä. Kekri voi tarkoittaa luonnon kunnioittamista ja sen antimien pyhyyttä,
halloweenilla voidaan viestiä kuvana pahuuden olemusta ihmisyydessä. Ihmiset pyrkivät
jatkuvasti määrittämään pyhyyttä oman luonteensa vuoksi, ylimielisyyden tai
muistinsa pakkomielteenä, jolloin oma vastuu siirtyy heijasteisena ulkopuolelle
kuten uskomusten aikoina. Joku menee taas äärimmäisyyteen ilmoittamalla, ettei
minuutta tulisi olla. Tällöin juuri menetetään havaitsemisen ja havainnoinnin
kyky, ja ajaudutaan harhoihin, ei opita erittelemään ja johdonmukaisesti
ymmärtämään merkityksiä sanoissa, niiden symboliarvoa, jolloin pyritään hallitsemaan
toisia omien arvojen kautta, uskomaan johtajaansa, antamalla hänelle oikeutta
itsenäiseen ajatteluun. Sanotaan, että joku voi myydä äitinsä, että saa omat
tavoitteensa läpi.
Pelkojen
taakse voi mennä piiloon omaa vastuutaan. Muutokseen tarvitaan syvällisempää ja
korkeampaa tietoa mitä oikeastaan yleisesti sanat ja teot tuottavat ihmisyyteen
ja maailmaan, muutos ei voi olla itsetarkoitus.
Raija
Pyhä eli sakraali on asia tai paikka, jolle on annettu erityisasema uskonnollisessa ajattelussa ja käyttäytymisessä. Pyhä on jotakin jumalille tai muille hengille erotettua tai niille kuuluvaa. Se on arjen ja
maallisen, profaanin, vastakohta.
(Wikipedia)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti