Tuo lause on vahva,
Lauri Viita on sen runoillut äitienpäiväksi. Itse muistin sen pitkään muodossa,
äidit nuo väkevät, toivon he näkevät. Viita on varmasti halunnut äitien
kunnioitusta, ja runo on mahtipontinen, nähdä Jumala. Viidan läheistä
kuunnellessa minulle tuli erilainen käsitys kuin julkisuudessa hänestä on saatu.
Hän oli raivoava öykkäri, joka piinasi läheisiään, mutta osasi kirjoittaa
kauniisti. Usein se juuri kauneuden palvonta kertoo totuuden taakse.
Palvova jumalakuva
kertoo ajan ihmiskuvasta, kuten ihmisyys on, niin sama on myös Jumala heidän
käsityksessään. Suuria kumartelevat ylistävät aseman ja arvon vuoksi ihmisiä ja raivoavat heikommin arvostetulle. Minun ihmiskäsityksessä Jumala puhuu
sisäisesti itselle, ulkoistettu Jumala synnyttää uskonnot, kun taas sisäistetty Jumala on kuin
metafora, jonka kautta pääsee sanojen tielle, irti mielikuvituksen vallasta. Näkemykseni
tulee psykoanalyysista, mutta luonnollisesti siellä ei käytetä tätä Jumala ilmaisua.
Joku viisas sanoi yhtenä päivänä, ettei Jumalaa tule kutistaa omiin kuviinsa.
Kun pohtii Jumalaa ja
ihmistä kunnioittavaa, palvovaa tai halveksuvaa käytäntöä historian valossa,
kuva vie kauas. Kristinuskon syntinen Eeva on aloittanut naisvihan, jolla on
saatu paljon pahaa aikaan. Kun sanoja tulkitaan kirjaimellisesti, se estää
kokonaiskuvan näkemistä ja silloin ei osata lukea vertauskuvien kautta, eikä
avata metaforia. Islamin uskossa naisviha on hyvin konkreettista. Osittain on
niin, että meidän mielen rakenteesta johtuu se, että kuvia on katsottava
erilaisena kuin ne sanamerkitykseltään puhuvat. Mieli voi muuttua
kaksipuoliseksi, liian heijastavaksi, ja näemme asioita peilinä. Unitutkija psykiatri
Carl Jung sanoo, että unet ovat aina yksilöllisiä, vaikka yhteisiä arkkityyppejä
on löydettävissä.
1856 syntyneen Sigmund
Freudin sanotaan siirtäneen syyllisyyden naisesta/äidistä lapsiin. Syntikäsitys
on siirtynyt aika ajoin ihmisistä toisiin. Tänä päivänä syylliseksi voi joutua
homot, vanhukset, äidit, isät jne. ylipäätänsä erilaiset. Aina kun syylliseksi
nimetään joku yksilö tai ryhmä, asian käsittely jää taakse. Syntikäsitys ei
kestä useinkaan asiallista tarkastelua. Tunnemme mielen toimintaa jo niin paljon, että olisi syytä alkaa käsittää sen vaikutusta ihmisen ymmärrykseen.
Vainoaminen on johtanut
joukkomurhiin, sotiin, ryhmien vainoihin, yksilöiden tuhoamiseen jne. Itselläni
suuren surun on tuonut äitien pakkosterilointi Suomessa aina vuoteen 1969,
jolloin fiksuja äitejä steriloitiin ja häpäistiin järjettömästi. Naisille
kirjoitettiin mielisairaan paperit, että toimenpide voitiin suorittaa lain
puitteissa. Suomessa noin 4000, Ruotsissa huomattavasti enemmän. Toimenpide oli
paljolti sosiaalipoliittinen, virkamiehet kävivät tekemässä diagnoosin, ja lääkäri
allekirjoitti. Suuri perhe riitti oikeuttamaan teon. Kun ajattelemme yhteiskunnallisena
kustannuksena asiaa, se ei ole itsestäänselvyys. Suurperheistä saattoi kasvaa
liuta täyspäisiä työntekijöitä yhteiskuntaan, sosiaalinen kyky huomioida toista
tuli oppina kodista, ei aina, kun taas joku yksilapsisen perheen lapsi
sairastui vaikeisiin psyykkisiin ongelmiin kasvatuksen tuloksena ja synnytti
huomattavat kustannukset.
Äitien asema
synninkantajana on tosi rankkaa ja siitä purkautuu suurta vihaa ja ongelmia
perheisiin. Uskonnot ovat tuottaneet perheisiin mittavia ongelmia antaessaan
miehille vallan hallita naisia, alistaa heidät arvottomaksi, mutta ei valtioita
ja yhteiskuntia voi vapauttaa raskaiden tekojen vastuullisuudesta. Lapset
oppivat, ettei vanhempia tule kunnioittaa, sen voi nähdä viime vuosikymmenien
ajan syydetyistä artikkeleista ja median haastatteluista, ei ole ihme, jos
lapset syyllistävät vanhempiaan ja hyppivät silmille. Kun maailmaa hallitsee
ihmiskuvat, jotka perustuvat apinaoppeihin, ei osata erottaa henkistä kehitystä
fyysisestä, ja tulos tuppaa olemaan ongelmallinen. Mielenterveydestä ja
tunteiden kehityksestä on jo runsaasti tietoa niin, ettei uskomuksien varaan
tarvitse päätöksiä, lakeja ja käytäntöä valita. Henkisen tien kasvu on aivan
erilainen kuin fyysisen, fyysisyys luo alustan, jossa henkisyys elää.
Tunne-elämä on omalakisensa, siitä on monet todisteet korkeiden
asiantuntijoiden todistamina.
Vanhemmilla ihmisillä on
usein kyky nähdä ennakoivasti, suhteuttaa sitä menneisyyteen oppien siitä, ratkoa
asiaa sillä tietämyksellä, mikä on kertynyt. Suurin osa vanhemmista toimii
viisaasti, ja osa on todella ilkeitä, niin lapsissa kuin vanhemmissakin,
puhumattakaan virkakoneistosta.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti