Tommy Hellsten sanoo
twiitissään, ”Tänäänkin voin päättää, miten suhtautua siihen, mitä minulle
tapahtuu, vaikken voikaan päättää siitä mitä minulle tapahtuu”. Olen todella
huolestunut siitä, että paljon valtaa ja julkisuutta saavat ihmiset tuovat
sellaisia asenteita ihmisten näkemyksiin, mitkä ovat vaaraksi erityisesti
pahasti syrjityille. Nämä asenteet johtavat siihen, ettei yksilöitä kohdata
todellisina ja epäilyt asenteineen ja moralisointina alkavat johtaa
suhtautumistamme toiseen, hänen kuulemista ja näkemistä. Maailma on
keskiluokkaistunut ja psykologisoitunut ja ajatukset sitä myöten, syrjäytyneitä
ja syrjittyjä ei kuulla.
Kirjailija,
psykoterapeutti Tommy Hellstenillä on paljon hyviä ajatuksia, ja olen lukenut
hänen kaikki kirjansa, mutta on myös asioita, joissa hän ei selkeästi osaa
hahmottaa syrjäytyneen osaa.
Pahasti väkivaltaa
kohdannut ei voi suhtautua siihen mitä tapahtuu, hän voi olla niin suuressa
järkytyksessä, ettei hän hallitse ajatuksiaan, tunteitaan ja mieltään, eikä hän
saa kauhun keskellä selvää siitä, mitä hänelle ja hänessä tapahtuu. Tämän koin erityisesti juuri silloin kun
minulle uusittiin väkivaltaa, ja mieleni joutui järkytykseen, trauma
aktivoitui. Kun väkivaltaa ei tehty, olin normaali, mutta ei järkytys
helpottunut, vaan pelko jälleen tulossa olevasta hallitsi mieltä. Tiedän, että
tässä Hellstenin näkemyksessä on takana se, että ihmisellä täytyy olla vastuu
teoistaan ja ajatuksistaan, omiin tunteisiin ja kokemukseen suhtautumisesta.
Siksi psykiatriassa sanotaankin, että ihminen on syyntakeeton, koska
suhtautumista ei voi aina valita.
Psykologian yksi termi
mielen ominaisuuksissa on torjuminen. Se tarkoittaa sitä, että ihminen tietoisesti
kieltäisi, syrjäyttäisi ja/tai unohtaisi sen mitä mielessä tapahtuu, eikä
haluaisi sitä kohdata, joko järkytyksen johdosta, ihanteiden ristiriidan vuoksi
todellisuuteen, tapojen jne. Ei yksistään se, että itsellä on ristiriitoja,
mutta niitä tuo myös ympäristö.
Tiedostamattomasti ihminen voi myös torjua, mutta se ei ole valinta, se
on sitä, ettei ihminen pysty kohtaamaan todellisuutta monien seikkojen vuoksi.
Tämä kuuluu psykologisiin teorioihin, ja liitetään usein juuri valintaan, hän
valitsee torjunnan. Mutta hän ei voi valita mielen hallitsemattomassa tilassa.
Joskus järkyttynytkin voi toimia turvallisessa ympäristössä kuten normaalisti
muistin toistaessa tekoja, mutta yksilönä, mielen ja tunteiden tasolla hän ei
aina valitse, koska mieli hajottaa ajatukset, eikä hän saa niitä hallintaan.
Kun kauhu ja järkytys reagoivat aivoissa, aivopaine saattaa muodostua niin
vahvaksi, että ihminen pakkomielteisesti alkaa toteuttaa jotakin kuvaa. Onneksi
minulla nämä pakkomielteiset teot olivat positiivisia, kerran halusin
poniratsatukseen ja kerran vaan vaadin, että minun on päästävä opiskelemaan
tietylle kurssille.
Psykologian ongelmana
on etsiä syitä vain persoonallisuudesta ja se on tuonut paljon lisää ongelmia
ihmisten väliseen vuorovaikutukseen asenteiden kautta. Persoonallisuuden
ymmärtäminen valitsijana ihmisen teoissa ja kehityksessä ehdottomana on
illuusio, Jos ymmärrettäisiin väkivallan vaikutukset, mikä aukaisee
huomattavasti enemmän käyttäytymisen piirteitä ihmisyydessä kuin esim. luonne
ja tunteet, saisimme paljon paranemista auttamisen tiellä. Hyvän ja pahan
etsiminen moralisoinnin avulla näyttää tuottavan enemmän ongelmia, ja lisää
työtä alan ammattilaisille.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti