TOTTELEVAISUUDEN KULTTUURIT

Tottelevaisuus on sekä järkevää että järjetöntä. Lapsen on viisasta totella vanhempiaan, he tarvitsevat sitä, rajoja ja selkeitä sääntöjä, joita noudatetaan. Aikuisten elämään sosiaalisessa kanssakäymisessä ja periytyneinä ne tuovat enemmän ongelmia, sillä aikuisen pitäisi olla autonominen ja itsenäistynyt henkilö, joka mahdollisesti osaa tehdä valintoja, ja erottaa oikean sekä väärän ja silti suvereenisti noudattaa sääntöjä. Näin ei kuitenkaan todellisuudessa ole. Olemme sokeasti tottelevaisia, määräilemme, toteutamme tapoja, mitkä tuhoavat ihmisyyttä, ja estävät kehittymästä optimaalisesti. Nykyään aivotutkimus paljastaa monia ongelmia, joita ihmiskuvan nimissä toteutetaan vastoin aivotoiminnan luonnollisuutta. Me luomme aivot, jotka palvelevat yhteiskunnallisempia arvoja, kuin sitä mikä olisi ihmisen terveen kehityksen kannalta hyvä ja elämän suojelemista.

Tottelevaisuus hölmönä ja valtataisteluna on monen asian ytimessä, rooliasetelmat, jotka pakottavat ihmistä valvomaan toisia liikaa, se niin kutsuttu vanhempi minuudessa. Pitäisikö antaa enemmän tilaa nk. aikuisuudelle minuudessa, tai lapselle. Muistan geriatrian professori Antti Hervosen kirjasta lauseen, ”etuaivolohkolla pitää olla jatkuvaa liikennettä”. Tämä on oleellinen ja merkityksellinen asia aivojen toiminnan kannalta, lisäisin siihen vielä, että liikennettä täytyy olla myös sisäiseen tunnekeskukseen. Kun toimimme tapojen sekä valta-asemien vuoksi, me toimimme toisin kuin olisi hyväksi ihmisyydelle. 

Uskonnot tuhoaa ihmisyyttä, koska niistä on tullut vallan saarekkeita, vastoin Jeesuksen opetusta. Yksi inhottavimmista asioista on kunniamurha. Toinen ihminen laitetaan toteuttamaan toisen arvot eriarvoisuuteen johtavilla tavoilla, johon naiset alistetaan islamilaisessa kulttuurissa. Sokea tottelevaisuus tuo saman ongelman kaikissa asioissa ja kaikissa yhteisöissä. Valtaa pitävät haluavat, että alistetut toteuttavat heidän ajatuksensa. Tämä tapahtuu juuri kulttuureissa, jossa roolit johtavat menetelmiä ja valta-asemat määrittävät sen.

Kunnioituksen kulttuurissa voi olla mahdollista toteuttaa jokaisen yksilön oikeudet ajatteluun, jossa kunnioitetaan jokaisen ihmisen todellisuutta, vähättelemättä sitä, antaen ihmisoikeudet ihmiselle, ihmisyyden oikeudet. Kunnioitus vaatii jokaiselle oikeutta itsenä olemiseen, valta-asemien ja pokkurointien kulttuuri tuhoaa kunnioituksen syntymää asettamalla sen hierarkkiseen protokollaan. Valtataistelua kuvastaa se, että yritetään kumota toisen ajatukset ja tunteet.

Eräs mielenkiintoisimmista ilmiöistä nykyaikana on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Tämä jos mikä kertoo yhteisöllisestä ongelmasta, jossa valta ja tavat riistävät ihmiseltä yksilöllisyyden. Etuaivolohkon toiminta on valjastettu opin toistoon, tottelevaisuuteen ja uskomiseen. Se aktivoituu staattisena liikaa ja silloin syntyy maniavaihe, kaikki ylipursuaa, eikä liikennettä synny vuorovaikutteisesti syvätunteisiin, koska itse ei ole arvostettu, vaan kumarretaan kuvia, kuninkaita ja keisareita, suuria, valtaa ja vallanpitäjiä, eikä aina omasta tahdosta, vaan elämän menettämisen uhkan vuoksi. Yksilöitymistä ei tapahdu. Kun maniavaihe päättyy ja voimat ehtyvät, syvätunteet ovat masennuksen kourissa, sillä sisäinen minuus ei saa olla aktiivinen, eikä sen toiminta ole vuorovaikutteinen aivojen muihin osiin.

Raija