maanantai 4. joulukuuta 2017

MIELI HOITAJANA



Positiivinen ajattelu ja mielen huijaus ovat nykyään kysyttyä trendiä. Mutta onko se viisasta! Tunnetusti leikkimielisyys on kuvittelua, jossa etuaivolohkolla asutaan ja leikitään, ja kuvitellaan sekä tavoitellaan tulevaisuutta, uutta ja parempaa, mitä mieli tuo kokemukseen. Kannattaako tämä huijaus? Ehkä siitä on hetkellisesti apua, jopa vuosikymmeniä, mutta loppumetreillä elämää voi tulla dementia vaivoiksi.

Joskus on pakko alkaa kuvittelemaan itseään onnelliseksi, jos ei pääse pois vankilasta. Olen kokenut tämän nuoruudessa, enkä saanut mistään apua. Mieli riutui totuuden vastaisissa toiminnoissa, ja silti piti hymyillä onnellisen näköisenä. Mielen positiiviseen olemukseen liittyy vahvasti usko, toivo ja rakkaus. Jättämällä taakseen negatiivisen kokemuksen, voi saada hetkellistä iloa. Tuleeko uskon olla utopiaa, vai voisiko elämä antaa positiivisia kokemuksia arjessa, totuuden nimessä ja toisista välittämisessä. Jokseenkin olen tullut siihen tulokseen, että toinen ihminen toisen arvioijana näkee toisessa useimmiten pahaa. Kuin olisi niin, että positiivisissa huuruissa eläminen ja pahan jättäminen itsessään sivuun, heijastavat sen kuitenkin toiseen ihmiseen.

Kun jouduin elämään totuuden vastaisissa näkemyksissä ja kieltämään totuuden ympäristön pakottamana, se oli helvettiä sielulleni. Toivoa ei ollut, oli elettävä kuvitelman turvin. Aivan selvästi olen todennut sen, että jos ympäristössä on tulevaisuuden toivoa, myös unet ovat toivoa tuottavia, mutta jos ympäristö luo epätoivon, myös unet ovat ahdistusta tuottavia.  Mieltään voi huijata positiivisiin kokemuksiin, mutta jonain päivänä se totuus vaan kävelee vastaan ja on kohdattava se.

Kun on riittävän turvallista, ihminen kykenee kohtaamaan todellisuuden. Itselläni rankka kokemus oli niin ruhjova, että masennus ja romahdus tulivat voimakkaana.  En saanut ammattiapua, koska minua ei uskottu. Totuudesta puhuminen on usein mahdotonta, pakenemme positiivisuuteen, ja totuuden puhujat leimataan häiriköiksi tai mielisairaiksi, jotka keksivät omia tarinoitaan. Mutta mieli muistaa, kehomuisti on vahva. Kaksi vuosikymmentä meni, ennen kuin oli mahdollisuus kohdata kokemani asia, mutta ammatti-ihmisillä ei ollut kykyä kohdata sitä ollenkaan.

Positiivisuuden harhat voivat olla monien muistiongelmien taustalla. Olen sitä mieltä, ettei mieltä kannata huijata, se kostautuu.

Raija


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti