Positiivinen
ajattelu ja mielen huijaus ovat nykyään kysyttyä trendiä. Mutta onko se
viisasta! Tunnetusti leikkimielisyys on kuvittelua, jossa etuaivolohkolla
asutaan ja leikitään, ja kuvitellaan sekä tavoitellaan tulevaisuutta, uutta ja
parempaa, mitä mieli tuo kokemukseen. Kannattaako tämä huijaus? Ehkä siitä on
hetkellisesti apua, jopa vuosikymmeniä, mutta loppumetreillä elämää voi tulla dementia
vaivoiksi.
Joskus on
pakko alkaa kuvittelemaan itseään onnelliseksi, jos ei pääse pois vankilasta.
Olen kokenut tämän nuoruudessa, enkä saanut mistään apua. Mieli riutui totuuden
vastaisissa toiminnoissa, ja silti piti hymyillä onnellisen näköisenä. Mielen
positiiviseen olemukseen liittyy vahvasti usko, toivo ja rakkaus. Jättämällä
taakseen negatiivisen kokemuksen, voi saada hetkellistä iloa. Tuleeko uskon
olla utopiaa, vai voisiko elämä antaa positiivisia kokemuksia arjessa, totuuden
nimessä ja toisista välittämisessä. Jokseenkin olen tullut siihen tulokseen,
että toinen ihminen toisen arvioijana näkee toisessa useimmiten pahaa. Kuin
olisi niin, että positiivisissa huuruissa eläminen ja pahan jättäminen
itsessään sivuun, heijastavat sen kuitenkin toiseen ihmiseen.
Kun jouduin
elämään totuuden vastaisissa näkemyksissä ja kieltämään totuuden ympäristön pakottamana,
se oli helvettiä sielulleni. Toivoa ei ollut, oli elettävä kuvitelman turvin. Aivan
selvästi olen todennut sen, että jos ympäristössä on tulevaisuuden toivoa, myös
unet ovat toivoa tuottavia, mutta jos ympäristö luo epätoivon, myös unet ovat
ahdistusta tuottavia. Mieltään voi
huijata positiivisiin kokemuksiin, mutta jonain päivänä se totuus vaan kävelee
vastaan ja on kohdattava se.
Kun on riittävän
turvallista, ihminen kykenee kohtaamaan todellisuuden. Itselläni rankka kokemus
oli niin ruhjova, että masennus ja romahdus tulivat voimakkaana. En saanut ammattiapua, koska minua ei uskottu.
Totuudesta puhuminen on usein mahdotonta, pakenemme positiivisuuteen, ja
totuuden puhujat leimataan häiriköiksi tai mielisairaiksi, jotka keksivät omia
tarinoitaan. Mutta mieli muistaa, kehomuisti on vahva. Kaksi vuosikymmentä
meni, ennen kuin oli mahdollisuus kohdata kokemani asia, mutta
ammatti-ihmisillä ei ollut kykyä kohdata sitä ollenkaan.
Positiivisuuden
harhat voivat olla monien muistiongelmien taustalla. Olen sitä mieltä, ettei
mieltä kannata huijata, se kostautuu.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti