YHTEISKUNNAN ROOLI

Pari päivää sitten mielipideosastolla oli kirjoitus, kuinka perhe ei saanut tukea lastensuojelusta diabetes nuoren pistämisen auttamisessa. Tilanne muodostui perheelle hankalaksi, nuori ei ollut hoitomyönteinen. Varmaan pistämisen opettaminen olisi sujunut kitkatta parilla terveydenhoitajan käynnillä, mutta yhteistyöhön oppiminen juuri puberteetti-iässä olevan kanssa ei ole helppoa erityisesti suhteessa vanhempiin.

Mikä on yhteiskunnan rooli terveyden hoitamisessa, onko kaikki tultava sieltä? Joskus kyllä tuntuu, että yhteiskunta rakentaa riippuvuutta kansalaisiin, että se voi kontrolloida heitä, ohjailla ja hallita. Kansalaisille kuuluu itsenäisyys ja yhteiskunnan on vastattava siitä niin, että tieto on mahdollista ja vastuuta voi kantaa. Ei ketään voida vaatia vastuuseen, jos ei ole tietoa.

Tästä eräs esimerkki. Pahasti alkoholisoitunut nainen sairasti diabetesta. Alkoholin käyttö oli holtitonta ja jatkuvaa, eikä ruokailu ollut kunnossa. Liikuntaa hän ei harrastanut lainkaan. Niinpä hän menehtyi verensokerin laskettua ja kuukahti vessaan yksin asuessaan. Luin hänen papereitaan, jossa katsottiin hänen päätyneen itsemurhaan. Olen täysin vakuuttunut, ettei hän ymmärtänyt alkoholin ja verensokerin vaaroja, vaan murhenäytelmä syntyi tiedon puutteesta. Hän oli vain kansakoulun käynyt ja silloin opetettiin ainoastaan käsien pesu.

Diabetes on hyvä esimerkki yhteskunnan roolista, mitä se suo yksilölle ja mitä ei. Liian moni sanoo, että tarttis hoitaa liikuntaa, syödä terveellisesti, ja he yrittävät kaataa tiedon ihmisen tietoisuuteen. Tämä on yhteiskunnallinen valinta ja helvetin kallis. Terveysarmeija hoitaa yksilöä, kun todellista vastuuta ei ole mahdollista kantaa, ja näitä terveyshoitajia on jokaiselle yksilölle Amerikan mallin mukaan. Toinen vaihtoehto olisi saada peruskoulutukseen tietoa terveydenhoidosta niin paljon, että ihminen ymmärtäisi oman vastuunsa, mutta kuinka ollakaan, tietoa ei anneta. Näin rakennetaan yhteiskuntariippuvuus ja palveluiden ylimitoitus. Ihmisen ymmärrys ja vastuu syntyy silloin kun tieto on riittävää, ja loogista. Juuri opetuksen kautta ihmisen on mahdollista saada perusteltua tietoa, miksi mitkäkin asiat toimii.

Diabetes on sairaus, jossa näkyy erityisen hyvin sekä henkinen että fyysinen puoli ihmisyydessä. Ykköstyypin diabeteksessä haiman insuliinituotanto on loppunut, eikä se tuota insuliinia, mikä polttaa sokeria, insuliini on korvattava, koska sokeri täytyy muuttua energiaksi, muuten se tuhoaa elimistöä. Kakkostyypin diabeteksessa insuliinia tuotetaan, mutta sitä on joko liikaa tai liian vähän. Tähän liittyy tunne-elämä hyvin vahvasti, aktiivisuus aivoissa laittaa sisäelimistön vilkkauden liikeelle, hormoni- ja rauhastuotannon. Aktiivisuus voi olla monista tekijöistä lähtöisin, viha, itsekkyys, alistuminen jne. Virukset voivat tuhota haimasolut. Sokeriaineenvaihdunta on hyvin monmutkainen systeemi hiilihydraateista alkaen.

Kansalaisten ihmisyyden ja itsenäisyyden turvaksi tarvitaan tietoa, mikä onnistuu parhaiten peruskoulutuksessa. Korjaava terveydenhuolto on hyvin kallista, ja olemme herkästi lisäämässä yhteiskuntapalveluita, mutta siihen ei ole varaa, eikä se ole järkevää.

Raija