TODELLISUUS HAKUSESSA

Sattuneesta syystä olen kohdannut ihmisiä, jotka ovat kokeneet sellaista pahaa elämässään, jota he eivät halua kohdata itsessään. Sisäisen minuuden kohtaaminen on tullut liian ahdistavaksi, kauhua tuottavaksi, ja muisti armollisesti unohtaa tapahtuneen, vie kauniimmille vesille. Itse kuljin tulta päin vaikka seurauksena oli kauhun mieli. Se toi kehoon levottomuuden ja ihmisille ongelmaksi luulon valheellisesta ihmisestä.

Eräs nainen, joka oli kohdannut setänsä hyväksi käytön, kielsi sen tapahtuneen useamman kerran keskusteluissa. Vain sattumalta, eräässä luottamuksellisessa tilanteessa hän avautui ja kertoi, kuinka hyväksikäyttö oli tapahtunut. Mutta myöhemmin, kun toin asian ohimennen esiin, hän kielsi sitä koskaan tapahtuneeksi. Tämä kokemuksen kieltäminen vei piiloon hänestä havaitsemisen kykyä, ja niinpä hän dementoituikin vallan nuorena, sillä etuaivolohkon työtä ei ollut, mikä havainnoinnissa on merkittävää. Dementian yksi muoto on lyhytaikaisen muistin menetys, missä ihminen käsittelee ajatuksiaan, mikä tapahtuu etuaivolohkolla.

On kummallista, ettei yhteiskunnassa panosteta mielen ongelmiin niiden selvittämiseksi. Sillä tulee todella kalliiksi hoitaa suurta dementiaan sairastuneiden määrää. Oman sisäisen todellisuuden kieltäminen ja ihanuuksiin pakeneminen kohtuuttomasti on monien mielenterveysongelmien taustalla. Jotkut kieltävät sitä todellisuutta, mikä ympäristössä vallitsee, muuttaen sitä kauniiksi, ja loppujen lopuksi molemmissa on kysymys mielen taipumuksesta, mikä sitten sekä yksilöllisesti että yhteisön tasolla on sallittua tai hyväksyttyä.

Miten inhimillisesti meidän tulisi edesauttaa ihmisiä kohtaamaan minuutta. Julkisen totuuden ja tapahtumien kuluissa halutaan nähdä maailma kauniinpana kuin se on. Mainetta suojellaan, halutaan antaa hyvä kuva. Yksilöllisesti ihminen joutuu häpeään ja ei kestä sitä. Omalta kohdaltani voin vain sanoa, että traumani käsittely ja sen hyväksyminen olisi auttanut huomattavasti nopeampaan tervehtymiseen. Yhteisön tarve kieltää se, vei minut yhä enemmän ahdistukseen. Kuitenkin totuuden säilyttäminen suojasi minua pysymään järjissäni.

Yhteiskunta pakenee koko ajan kohtaamasta tätä ongelmaa. Meitä yllytetään kilpailuun, kateutta suorastaan varjellaan, että se pitäisi kilpailuviettiä yllä. Ihmisarvon puitteissa kilpailu ei ole hyväksi. Hyväksyminen auttaa kohtaamaan todellisuutta sellaisena kuin se on. Terveysmenoissa saisimme huimaa säästöä, jos ihminen kohdattaisiin todellisena ja sallittaisiin hänen nähdä se mitä on.

Raija