OMNIPOTENSSI VAI MARILYN MONROE?

"Syntyessään ihmislapsi on monella tavalla avuton ja keskeneräinen, jos ajatellaan niitä psyykkisiä ja henkisiä valmiuksia, joita hän tulee tarvitsemaan selvitäkseen ihmisenä ihmisyhteisössä". (Kirjasta Työnohjaus vai superviisaus, Leila Keski-Luopa, Persoonallisuus)

Tuo lause ei kuvaa yleistä näkemystä ja asennetta ihmisestä, ei. Ei se voi kuvatakaan, sillä se on kokemustieteen sanastoa, usein psykoanalyyttistä, mikä on maailmalla positivististen luonnontieteiden armoilla jätetty sivuun, koska on kuviteltu, ettei ihmisen kokemusta voi tutkia, se ei sovi mekaaniseen käsitykseen toiminnasta, sillä kokemuksessa yksilöllä on sekä objektin, subjektin että toimijan rooli, hän on tekijä. Väitän, että tämä luonnontieteiden positivismin biologismi on taustalla moninaisiin ongelmiin ihmisten välillä, koska kokemus ja tunne-elämä on peitetty monin keinoin muiden toimintojen alle. Yksilö nk. tuhotaan.

Omnipotenssi, mikä tarkoittaa kaikkivoipaa ja itsekeskeisyyttä on monella tapaa vaurioittavaa ihmisten välisissä suhteissa. Se on enemmän vallan väline, jolla lyödään leima ihmisyyteen ja kuvastaa sitä valtaa, mitä halutaan käyttää toiseen nähden, se on hallintakeino.

Eräs ystäväni sanoi kerran, että hän kieltäytyi rehtorina ollessaan antamasta lausuntoa, leimaa oppilaasta, joka satunnaisesti käyttäytyi sopimattomasti, kun sisäiset ahdistukset nousivat pintaan koulutuksen aikana. Kunnioitan tuota rehtoria suuresti. Levottomien ihmisten takana on usein tunne-elämän häiriö, jossa levottomuus nousee iholle. Monien miesten seksuaalinäkemysten mukaan esim. tuo naisessa ilmenevä levottomuus on viettelyä, josta esimerkiksi Marilyn Monroe kärsi. Hänestä tuli seksisymboli, ja miten järjetön ja vääristynyt se voikaan olla ulkoisten havaintojen puitteissa.

Biologismissa harrastetaan ulkopäin havaittavaa todistelua. Se on syöpynyt syvälle ihmisten mieliin. Tunne-elämän pelot ja avuttomuus varhaislapsuudesta lähtee tielle, jossa aistimukset johtavat pitkälti keholliseen mielihyvään, mikä on pelon synnyttämää, ikään kuin voiton tuntuista kehon hallinnan kautta. Toinen vaurioittava suunta tulee psykologiasta, jossa on myös vallan ja hallitsemisen aikeet taustalla, behaviorismi. Siksi juuri käyttäytymisen arviointi on vaarallista, kun yksilö alkaa oirehtia pelkojaan levottomana, ulkopuolinen alkaa tehdä lausuntoja omista ennakkoluuloistaan käsin. Tunne-elämän hallintaan ja tuntemukseen on hyvin selkeät opit, joita voidaan harjaannuttaa menemättä tulkitsemaan ihmisten luonnetta vaurioittaen heidän elämäänsä.

Tunne-elämän tasapainottumisen myötä ihminen oppii mielen hallintaa ja sisäistä iloa jatkuvien kyltymättömien aistimieltymysten sijaan. Tämä vaatii aivan omanlaisensa oppimisen. Alkujaan jakamisen lähihoivaajan kanssa, jossa hoivaaja kantaa pelon areenalta pois. Se on todellista vanhemmuuden vastuuta.

Psyykkistä tasapainoa ei voi sysätä fyysisten voimien alaisuuteen. Mielellä on omalakisensa ehdot toimintaan, sanoo Prof. Risto Turunen, Helsingin yliopisto. Siksi on tärkeää, että koulutuksiin tuodaan kokemustiedon osaamista. Vielä parikymmentä vuotta sitten minuakin juoksutettiin ryhmässä Kilpisjärvellä koulutuksen aikaan, että saataisiin näkyville ja selville luonteesta kärsivällisyyttä ja inhimillisyyttä. Kukaan oppilaista ei paljastanut todellista luonnettaan, mikä tuli esiin kahdenvälisissä tilanteissa. Ja meistä piti tulla sosiaalialan ammattilaisia, vasta jatkokoulutuksessa sain oleellisen tiedon.

Raija