SANATON KIELI

Me suomalaiset olemme mestareita kätkemään tunteitamme, pidättäytymään ja puhumaan saunassa salaa. Siihen voi vaikuttaa kulttuuri ja toimintatavat, olemme olleet toisten vallan alla vuosisatoja. Mutta vähäisin ei ole koulun vaikutus. Kuka muistaa, kuinka meidän piti olla hiljaa kansakoulussa, kun opettaja puhui? Kotona sai sentään kalkattaa aika lailla vapaasti, ei kaikki, monenlaisia perheitä on.

Ben Malinen on kirjoittanut kirjan, "Häpeän monet kasvot". 2006.
"Usein sanattomilla säännöillä ei pidetä kurissa ja nuhteessa vain perheitä, vaan myös kouluja, yhteisöjä ja työapaikkoja. Väärinkäytöksistä ja rikkeistä ei puhuta ääneen eikä olla niitä huomaavinaan. Näin kehittyy peli, jossa ongelmaa ei ole olemassa niin kauan kun sitä ei lausuta ääneen. Tilanne voi kehittyä todella pahaksi ennen kuin joku edes vihjaa vaikeuksien olemassaolosta. Kukaan ei uskalla ottaa vaiettua asiaa esille, koska esille ottamisesta aiheutuisi häpeää kaikille asianosaisille. Häpeän paljastajasta tulee porukan pettäjä, vaikka todellisuudessa hän olikin kaikkein rohkein".

"Kirjoittamattomat säännöt saavat aikaan monenlaisia ongelmia ja aiheuttavat osaltaan häpeää. Jokainen yhteisön jäsen oppii ne asenteista ja ilmeistä, vaikka niistä ei puhuttaisi ääneen. Kuitenkin ongelman ratkaisu on hiljaisuuden murtaminen ja asian puheeksi ottaminen. Silti muut saattavat syllistää henkilön, joka ei suostu yhteisön sääntöihin. Hänestä voi tulla syntipukki, jota syytetään aina muiden epäonnistumisesta ja pahoinvoinnista.Syntipukki uhrataan muiden epäaidon hyvinvoinnin hyväksi, eikä hänelle jää keinoja vapautua kieltämisen aiheuttamalta häpeältä". Lainaukset edm. kirjasta.

Sanaton kieli on erityisen vahva vallanpitäjä. Se vie meitä kohti epätietoisuutta ja ottaa tunteineen vallan. Tunteet alkavat ohjata, tulkitsemme toisen puhetta omien tunteiden kautta, vaikka itseasiassa tunteet viestivät meille oman kokemuksen jostakin asiasta tai, mikä on tapahtumassa, tulevaisuudessa ja/tai menneessä. Sanomattomat asiat kiertävät sanattomina keskuudessamme. Ehkä emme halua puhua niistä siksi, että tietoa on liian vähän, koemme ne vaikeiksi. Mutta myös tunteet voivat muuttua pelottaviksi, aiheuttaa hämmennystä ja pelkoa. Niin kauan kun salaamme ja olemme kohtaamatta asioita, tunteet ovat vahvoja epätietoisuuden tilassa. Tilanne helpottuu kun etsitään tietoa ja ratkaisua. Jos ratkaisu on arvoiltaan hyveellinen , totuudellinen ja reilu, vapaudumme tunnekahleesta ja hyvään pyrkiminen tuottaa vapautuksen, teemme hyvyyttä, koemme rakkauttta. Suomalaisten olisi aika oppia puhumaan, ja vapautumaan tunnevankiloista, joka vie meitä niin moniin ihmisuhdevaikeuksiin, ymmärtämättömyyteen, ongelmiin yhteisöissä.

Avoimuus ei tarkoita sitä, että levitämme kaiken kaikille, meillä saa olla salattua minuutta, joka suojelee meitä, tervettä häpeää, joka estää sopimattoman ulostulon. Yksityiselle tulee antaa arvo ja oikeus.

Raija