Roolit
voivat olla ihmiselle sekä vankila, että positiivinen suoja, ja ne voi mennä
liiallisuuteen. Ne jäsennetään annettuihin, otettuihin, virallisiin ja
epävirallisiin. On älykön, muistajan, siivoojan, puhujan, kiusaajan, ylentäjän,
alentajan, tuomarin, uhrin jne. rooleja. Roolit ovat usein hierarkkisia valtarakenteita
ylläpitävä yhteiskunnallinen ilmiö. Ihmistä ei nähdä omana itsenään, vaan
roolin kautta, toimittajan planttu, lääkäri, poliisi, opettaja, valehteleva
poliitikko, sarjamurhaaja. Roolit liittyvät yhteisöön enemmän kuin
yksilöön, jossa identiteetti on merkittävä liima. Mediassa keskustellaan nyt
siitä, onko oikein, että Maria Ohisaloa on nimitelty jääprinsessaksi. Tällöin
toimittaja käyttää valtaa, jolla luokitellaan, ja käyttää ammattiroolissa ennakkoluulojen
viljelyä mielikuvien avulla.
Perheissä
roolit voivat olla erityisen rankkoja. Useimmiten ne ovat redusoitavissa
yhteiskunnan arvoihin. Kun nainen on arvoton, arvottomuus tulee mukaan
ihmissuhteisiin asenteina, mitä ei aina huomata. Tieteellisissä tutkimuksissa
on todettu sosiaalisten yhteyksien syntymän olevan eriarvoista, puhumme
toisille, toiselle emme. Se lienee siis vaikeaa, mieltymyksemme ja kiintymyksemme
sanelee ehdot sille mitä haluamme ja mistä puhumme. Olen nähnyt kaikissa
yhteisöissä tämän ongelman, mikä voi kaventaa paljon henkisyyttä ja osittain
myös positiivisuuteen johtavan tien, erittäin harvoin ihmiset yhteisöissä kykenevät
vapaasti kommunikoimaan, kuuntelemaan, hyväksymään ja kuulemaan toista.
Valta, johon
ihminen pyrkii yhteisössä, on useimmiten taustalla roolin ottoon, tai se annetaan,
huolehdi sinä, sillä me olemme heikkoja. Joku joutuu ottamaan vastuuta enemmän
kuin ehkä jaksaa, ja lopulta ilmoittaa, etten enää huolehdi tästä, ja yhteisö
on hetken hädässä, kunnes taas tyrkytetään jotakin roolia. Hyvät organisoijat
osaavat jakaa rooleja ja vastuuta viisaasti. Ylivaltaa käyttävät kaikki, jotkin
enemmän, jotkin vähemmän, asemoitu valta voi olla sekä vaurioittavaa että rakentavaa.
Rooleissa
näkyy vallan käyttö erityisesti vaikenemisena, ylipuhumisena, aiheiden
estämisinä, vähättelyinä, mitätöinteinä jne. esim. hiljaisen rooli, se on
voinut jatkua pitkään, henkilö ei ole saanut osallistua, muut ovat jyränneet.
Usein näitä selitetään luonteenpiirteillä, ei halua jne. koska ei haluta
puuttua vallan väärin käyttöön, koska asemat ja roolit pönkittävät valtaa.
Yhteisössä joku on voinut saada muistajan roolin, siivoojan, ruuanlaittajan, huolehtii
liikaa muista, esim. isät, joiden vastuulle sysätään perheen elättäminen. Joku
on voinut saada älykön roolin, ja kaikki tiedämme, ettei kukaan voi olla ainoastaan
älykäs, jossakin asiassa hän voi olla, jossakin tyhmä. Roolit rajaavat paljon ihmisen
elämää, syyllinen ei osaa mitään, tuntee väärin, sanoo väärin, tekee ylipäätänsä
kaiken väärin, ja saa inhoa päällensä enemmän kuin muut.
Kun roolit
tuottavat ahdistusta, on hyvä kurkistaa roolin taakse, mitä se kätkee. Mielen
murtajia ovat; menettäminen, pettäminen, ja hylkääminen. Hiljainen on voinut
kokea itseilmaisun menettämisen ja hylkäämisen, älykkö omana itsenä olemisen,
hänet on petetty, hän on menettänyt itsensä, hänet on hylätty omana itsenään, hän on menettänyt ihmisoikeudet.
Roolin avaaminen voi helpottaa huomattavasti elämää ja ymmärtää historiallisia
merkityksiä niiden takaa. Naisen rooli on tunnetusti syntinen ja heikkoälyinen.
Vapaana ja vapaasti valitessaan olemisen tavan, vaeltaen eri rooleissa, ihminen
tavoittaa yleensä enemmän.
Eriarvoisuus
on roolien syntymässä merkittävin vahingon tuottaja, se luo pohjaa
luokittelulla ja usein syy yhteisön ongelmiin. Vielä on pitkä matka
suomalaisilla kunnioituksen oppimiseen.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti