HUUMORIA JUHANNUKSEKSI

Koska maailma on medicalisoitunut, on hyvä oppia käyttämään sen kieltä, ja ottaa sellainen rooli, jota diagnosoivat ihmiset ymmärtävät. En voi suositella tätä kenellekään, mutta koska minä ole hullu, minä voin tehdä mitä vain. Kieriskellä niityillä, huudella sulhasten perään, kerätä kukkia ja piilottaa ne tyynyn alle, ja unohtaa ne muutamaksi vuodeksi. Juhannuksena taikauskon mukaan tapahtuu kaikkea käsittämätöntä, on uskomuksia, ja satuja kerrotaan.

Ensi töikseni menin yleislääkärille, ja valitin sietämätöntä kipua varpaissa, joka viiltelee kuin puukko, eivätkä mitkään särkylääkkeet auta, tiedättehän sen tunteen, kun suonta revitään irti varpaaseen tehdystä reiästä, kuvailin asiaa herra tohtorille. Ja sain kihdin diagnoosin alta aika yksikön. Ja niin vaan tuli aatelin arvo, sillä kihti on rikkaiden sairaus, (paitsi jos ei lasketa niitä tuttuja, joita on muutama lähipiirissä, ja ovat köyhiä).

Sitten menin sydänlääkärille, ja valitin puristusta. Oi, se ymmärsi heti, että on kysymyksessä rakkauden puutostauti, alkoi hymyillä kuin aurinko, kyseli mukavia, olinko rakastellut viime aikoina, tai juossut niityillä aamuyöllä. Ja ohjeeksi antoi ukkokullan kainalossa kiehnäämisen. Kyllä se sydänsairaus on ihmeellinen, parantaa kaiken ja ihmiset ihailevat ja ovat myötäelämässä jokaisessa kohdassa, on niin hyvä ja arvostettu tauti.

Sitten keksin, että täytyyhän sitä jotain mielen sairauttakin olla, siispä ajattelin jo etukäteen kaksisuuntaista mielialahäiriötä, selittelin psykiatrille, kuinka kimpoilen jo aamuyöstä ylös ja alan siivomaan raivolla, ja siinä menee päiväkausia, ja sitten makaan sängyn pohjalla yhtä monta päivää. Ja sainhan minä diagnoosin, sitten aloin puhua siitä ympäri kyliä. Ja palkaksi sain tietoa ihmisten todellisesta luonteesta, alkoivat tulet leiskua suusta kuin lohikäärmeillä, sivaltelivat pitkin naamoja eritteitään, niin että sain alvariinsa käydä suihkussa. Kyllä tauteja kannattaa valita, ettei paistattele vain hyvien tautien loisteessa.

Mutta asiaan. Viime juhannusyönä olin keräilemässä niitä luonnonkukkia, kun vastaan asteli Jussi Halla-aho täydessä kunnossa. Siinä silmät pyöreinä katselin häntä, kun väliin asteli kauris kauniine silmineen. Jussi siitä pyyhälsi ladon katolle, ja alkoi ruikuttamaan, kun kauris nuoli käsivarttani, ”miksi sinä voit hallita eläimiä ja minä en”. Annoin suukon kauriille.

Hyvää  juhannusta! Raija