KADOTITKO ITSESI?

Itseksi tullaan koko ajan uudestaan, siellä on vanhat ja koetut, piiloutuneet ja värjäytyneet, kivuliaat, räiskyvät, surulliset, ahdistuneet, aggressiiviset, vimmaiset ja iloiset olotilat. Joskus minuus on vain haihtuvia, epämääräisiä mielikuvia, jotka voivat tulla mielestä, sielusta (tunteet), sanakielestä, tapahtumista, kokemuksista ja milloin mistäkin suunnasta, mikä on osia minuudesta, sen eri puolista, muistista, mikä ei ole täydellinen kenelläkään.

Vähän alle neljänkymmenen vuoden iässä minulla oli riittävän turvallista, että saatoin ottaa vastaan kokemuksen nuoruudesta, jossa oli julmaa väkivaltaa. Kirjoitin sen kirjaksi, Kuoleman kädet. Kirjoittaessa ja vapauden tilassa mieleni toi muistiin mielikuvia, jotka kuvastivat kokemustani. Ja vasta tämän jälkeen saatoin analysoida sitä, mitä ne voisivat tarkoittaa minun elämässäni. Yhdessä kohtauksessa suljen ruusun lasiarkkuun, jonka ympärille olen asettanut seitsemän kääpiötä vartioimaan. Tässä analyysi paljastaa, että minä olen yhteisön puristuksessa, ei niin kuin varsinaisessa sadussa, jossa Tuhkimo on palvottu kääpiöiden toimesta. Minun tarinassani ahdistus on selittävä tekijä.

Sitten olen sulkenut ruusun toiseen lasiarkkuun, johon olen jättänyt ruusun arkun päälle, ja runon, ”Niin ikuinen on kukka tää, ken oikein osaa oivaltaa, hän kannet aukoo varoen, kuin avainkin ois kädessään, niin puhkee juuret kukkimaan, ikuisuuden loistossaan, on veri virtaa kukkasen, ja kastehelmet voimaa sen.” Tämä kertoo itsen tilasta, siitä, jonka on joutunut piilottamaan yhteisön pakkotoimien vuoksi.

Tavallaan jokainen voi tutkia itsessään, mitä mielikuvat kertovat, pelkoja, mahdollisuuksia ja mahdottomuuksia ajan arvojen puristuksessa. Vaikka me olemme käytökseltämme hyvinkin kummallisia, ei ulkopuolinen voi tulkita niitä merkityksiä, mitä mielikuvien taakse kätkeytyy. Tutkimusmatka itseen on kuin aarrearkku, josta saa elämänvoimaa. Vaikka pystymme sanoittamaan erilaisia kokemuksia, ne eivät aina sanallisesti tarkoita kokemuksen merkityksiä. Siksi on vaarallista luottaa aina sanakieleen ja tulkita asiaa sanojen kautta, mieli puhuu toista kieltä. Esim. minun tapauksessa olisi joku ulkopuolinen voinut tulkita, että olen Tuhkimon roolissa uhrautuva, ja taas jossakin kohtauksessa Prinsessa Ruususena ylimielinen.

Raija