HALOO, KUULETKO

Varsin usein törmää asiaan, ettei ihmistä  kuulla. Ihmiset kertovat lääkärilleen traumastaan, se muuttuu lääkärin tulkinnaksi, ja syrjäytetään. Tämän on huomannut monissa muissa yhteyksissä, meetoo kampanjassa, kuinka avunpyytäjää ja kertomusta ei ole kuultu eikä uskottu. Monissa ammateissa kohtaa kuulemattomuuden ongelman. Se on kunnioittamattomuuden ongelma, se on kielen heikkouden ongelma, mutta ennen kaikkea se on arvo-ongelma, nainen ei ole vielä saavuttanut ihmisarvoaan, hänet luokitellaan vähä-älyiseksi.

Meille opetetaan kirjallisuutta, muistikuvia kartutetaan, etuaivolohkomme on kuin taivas täynnä tähtiä. Niitä voi olla jopa niin paljon, etteivät vuorovaikutuksessa olevan osapuolen vähäiset sanat riitä, vaan värjäytyvät kuulijan kuviin.

Kuuleminen on monimutkainen asia. Ensin on opittava kuulemaan mielen ja tunteiden synnyttämien mielikuvien jäsentely kieleen, rakentamaan lauseita, jotka ovat ymmärrettävissä. Tämän sisäisen minän kuulemiseen on opittava, siksi varhaislapsuuden pitkä leikki-ikä on erityisen tärkeää, että oppisimme kuulemaan mielen tuotoksia. Pelkkä äänteiden tunnistaminen ei riitä, emme kuule ainoastaan korvilla, kuulemme myös mielellä. Henkisessä kasvussa eriytyminen ja äänien erittely eri aistikanavista on oleellista. Emme voi luottaa vain sanakieleen, on opittava kuulemaan mielen ja tunteiden kieltä.

Sanakieltä ei voi arvostaa yli sen todellisten arvojen ja vaikutusten. Viimeisinä vuosina on korostettu kirjojen lukemisen tärkeyttä oppimiseen. Kuulemista se ei kuitenkaan tuo. Sivistynyt ja oppia päähänsä päntännyt ei kuule, vaikka kuinka olisi lukenut paljon. Puheen tuottamisen ja keskustelun puute on vienyt kuulemisen osaamisen. Siitä on tullut äänteiden toistoa. Me opimme koulussa sen, kuunneltiin opettajaa, ja tunnistettiin sanoista äänteiden kautta. Niistä opeista ei juuri ole jäänyt juuri mitään muistiin. Sen sijaan merkitykselliset keskustelut ystävän kanssa, ovat muuttaneet suhtautumista asioihin, arvostamista ja elämän kunnioittamista. Kuulemisessa merkitykset nousevat erityisen tärkeiksi, jotka ovat enemmän mielen puolelle syntyneitä, kuin asenteista ja tavoista tulleita. On opittava psyykkinen kuuleminen niin, että se avautuu sanakielen kautta ymmärrettäväksi.

On opittava puhumaan, että voi oppia kuulemaan. Vuorovaikutus ja keskustelu ovat avainasemassa kuulemiseen, jossa on saavutettu tasavertainen asema. Suuri syy poikien oppimisongelmiin on se, etteivät he tule kuulluksi.

Raija