AUTORITAARISUUS

Autoritaarisuus liitetään yleensä persoonallisuuteen. Kuitenkin sitä voi tarkastella myös arvojen kautta. Jonkin asian tai osan liiallinen korostaminen voi johtaa kokonaisuuden toimimattomuuteen. Äitini, jota kunnioitan suuresti, opetti minulle jo varhain nuoruudessa, että ensimmäistä käskyä voi soveltaa moneen asiaan. Mitä vanhemmaksi olen tullut, sitä enemmän kunnioitan tätä näkemystä.

Mieli on otollinen Jumalan kaikkeuden ymmärtämiseen. Kun ihminen ajattelee mielessään Jumalan puhuttelevan, hän oppii tutkimaan omia tunteita ja ajatuksia. Tämä tavallaan eroaa uskosta, ihminen on elävässä yhteydessä Jumalaan ja keskustelee hänen kanssaan. Kuunnellessaan Jumalaa, ihminen luo mielikuvan, ja tarkastelee sitä, ja niin pohdinta luo oivalluksia. Jos ainoastaan uskoo ja toistaa julistettuja ajatuksia, ei oma henkinen kasvu toteudu.

Arvot voivat myös johtaa autoritaarisuuteen. Työssäni saavuin kerran aamuvuoroon. Työkaverit olivat kokoontuneet pöydän ääreen ja sanoivat, että on palaveri. Kysyin, onko joku kuollut, sillä niin vakavat olivat ilmeet. ”Ei, sinä vaan olet kirjoittanut niin rumasti lääkärin aikasi allakkaan”. Ajat piti olla näkyvillä, että voitiin suunnitella ryhmässä työskentely. Kauneudesta oli tullut auktoriteetti, joka ohjasi tekoja. Ihmisten virheitä vartioitiin ja huomautettiin, jos se ei täyttänyt kauneuden käsitettä ja se johti epäinhimillisyyteen, ihmiset pyrkivät virheettömyyteen.

Sosiaalisissa suhteissa jonkun nostaminen toisen yläpuolelle johtaa moniin ongelmiin. Tarpeeton vertailu tuottaa negatiivisia tunteita, jos ihailuakin. Se voi estää yksilöitymistä, jos samaistuminen on liiallista. Kun jouduin tulemaan äidiksi vastoin omaa tahtoani, äitiys tuli kuin roolina minuun, kasvoin sisältäpäin kuin pullistuen ja kehoon ruumiillistuen, keskittyminen oli ruumiin liikkeissä ja malleissa, itse ei valinnut, vaan toisti nähtyjä asioita. Kun hyväksyntä ja ihailu ovat vain ylistetyille, vaara liialliseen samaistumiseen vaanii yksilöä, ja hän menettää itseytensä, vallankin jos häneltä estetään kaikki oikeudet itseilmaisuun. Pakkoroolit vahingoittavat vakavasti ihmisyyttä.

Autoritaarisuus on kuin arvostuksien kautta kehittynyttä persoonallisuutta, jota yhteisöt tukevat. Todellinen persoonallisuus ei pääse esiin, koska yksilö ei pääse toteuttamaan ja rakentamaan sitä sisäsyntyisesti. Persoonallisuus on nimenomaan yksilöllistä, ja vaatii omaa sisäistä kasvua ihmisenä. Kun taas ihmisen luonne ja temperamentti on kehon kautta kehittynyttä.

Raija

Wikipedian määritelmää autoritaarisuudesta.

Tutkimuksen tuloksena oli niin sanottu F-asteikko. Sen mukaan autoritaarinen persoonallisuus on todettavissa ja tutkittavissa yhdeksän ominaisuuden yhdistelmänä, jotka ovat:

1.   Sovinnaisuus: jäykkä sitoutuminen sovinnaisiin keskiluokkaisiin arvoihin

2.   Autoritaarinen alistuminen: alistuva ja kritiikitön suhtautuminen ihannoituja moraalisia arvovaltoja kohtaan

3.   Autoritaarinen hyökkäävyys: pyrkimys etsiä, tuomita ja torjua epäsovinnaisia ihmisiä

4.   Anti-intraseptio: mielikuvituksellisuuden ja helläluontoisuuden vastustaminen

5.   Taikauskoisuus ja stereotyyppisyys: usko kohtalon taianomaiseen määräytymiseen ja taipumus jäykkien luokittelujen käyttämiseen ja huonoon moniselitteisyyden sietämiseen

6.   Valta ja kovaluontoisuus: liioiteltu kovaluonteisuus, kiinnostus vallan, voiman ja hallinnan leimaamiin suhteisiin ja niiden perusteella tehtyihin erotteluihin, joissa samaistutaan nimenomaan voimakkaampaan osapuoleen

7.   Tuhoavuus ja kyynisyys: yleistynyt vihamielisyys ja inhimillisyyden pilkkaaminen

8.   Heijastavuus: taipumus heijastaa tiedostamattomia tunneyllykkeitä maailmaan siten, että tuloksena on epäily vaarallisten ja hillittömien asioiden tapahtumisesta maailmassa

9.   Sukupuolisuus: liioiteltu kiinnostus toisten sukupuolielämään.