EI KIINNOSTA

Kuinka usein sitä kuuleekaan sanottavan, että tunteet ovat vähäpätöisiä, ne halutaan unohtaa. Sen jälkeen niistä tuleekin kuin vuoria, jotka hallitsevat kaikkea. Me juoksemme kaiken maailman markkinoilla, himoitsemme aistinautintoja, juoksemme kilpaa kaikkien kanssa ja olemme jatkuvasti tyytymättömiä. Ihmisen muuttuminen konemaiseksi kuluttajaksi on kuin markkinatalouden vetämä filosofia, jossa uskotaan, että se tekee ihmisen tyytyväiseksi. Vaan kun ei tee. Kävin eilen sisareni kanssa tutustumassa uuteen ostoskeskukseen. Nopeasti hävisimme sieltä toiseen paikkaan, koska se materian hulluus oli kuin isku jo tottuneellekin näkemiselle. Ihan turhaan kai haaveilen suomalaisesta kulttuurista, mutta se krääsä, joka myymälöihin oli sullottu, on vanhaa turismihoukutinta. Kun vaate ei edusta enää suojaa vaan koristetta, sen merkitys muuttaa kantajan arvoa.

Miksi tunteet ovat vähäpätöisiä? Koska ne ovat olleet sitä vuosisatoja ja valtiot ja yhteisösysteemit ovat niitä halveksineet. Ei kulttuurit olleet inhimillisiä ja kehittyviä alkuasukkaiden aikana. Ihmisten uhraamista oli monenlaista, Jumalille, jotka uhkasivat turvallisuutta ja tulevaisuutta. Taikausko kukoisti järjettömästi. Mutta tänä päivänä ei tarvitsisi olla niin, tietoa on tarpeeksi. Ongelmana on että uskontoa käytetään hyväksi ja apuna omiin tavoitteisiin, ja uskotaan Jumalan hoitavan kaiken kuntoon. Siinä käytetään Jumalan nimeä väärin. Ei Jumala hoida meidän tunne-elämää, se on meidän itsemme tehtävä. Jumala tulee sanan kautta ja antaa erityistä tehtävää itse kullekin. Jokainen on ainutkertainen, jokaiselle on tehtävä suuressa kuvassa. Tunteet tulee kuitenkin hoitaa vuorovaikutuksessa ihmisten välillä itse.

Viime aikoina on ollut surullista todeta, että ehdotetaan jopa historian poistamista opetusohjelmista lukioissa. Villeimmissä teorioissa on näkemys, että meidän geeneihin on kirjoitettu kohtalomme. No silloinhan ei tarvitse yrittää mitään, kaikki on kirjoitettu. Itse en usko. Sen sijaan uskon siihen, että syvimmät ja vanhimmat osat aivoissamme saavat liikkeelle tunnevyöryjä ja ellemme opi niitä tunnistamaan, ne hallitsevat meitä mielivaltaisesti. Tunteet ovat viestejä näistä kokemuksista. Tunneviestin ymmärtäminen on avainsana ymmärtää itseämme ja kokemuksiamme ja sanakieli on apuväline, joka auttaa jäsentämään tätä.

Uskonnot ja yhteiskunta tarvitsevat uusia näkemyksiä, jotka rakentavat siltaa ymmärrykselle, ettei niiden tarvitse muuttua toistensa näköiseksi, uskomusten suoksi, jossa ei osata erottaa oleellista.

Raija