MIELI MIELEN HOITAJANA

Muistaakseni Daniel C Dennet sanoo kirjassaan ”Miten mieli toimii”, että mieli tarkoittaa aistimusta. Psykologian professori Risto Vuorinen sanoo kirjassaan ”Persoonallisuus ja minuus”, että mieli on omalakisensa kokonaisuus. Kun itse näitä sovellan ja tulkitsen, minulle syntyy osin samanlainen, mutta toisaalta hyvin erilainen käsitys mielestä. Mieli ei ole paras mahdollinen mielen hoitaja, mutta se on välttämätön aistimuksen tietoiseksi tulemisessa.

Muutama yö sitten mieleni hoiti mieltäni unessa. Olin siinä paikassa, jossa minulle on tapahtunut julmin ja hirvittävin asia, rikoksen jälkeinen asunto. Koskaan aikaisemmin en ole unessa ollut tässä paikassa ja siitä on 48 vuotta. Olen nähnyt paikkoja, joissa pelkäsin lapsuudessa, teurastajan kotipihallani, ja asuntolanhoitajan asuntolassa kurittamassa kylän kakaroita Herran nuhteeseen. Nyt mieleni maalasi unessa uudeksi tapahtuman, jonka kohteeksi jouduin, vaikka olin sen käsitellyt sanoin, nyt se tuli mielen tasolla käsittelyyn. 

Olin muuttunut mieheksi, jolle syntyi lapsi Rea Maurasen kanssa. Unissa useimmiten taivaltavat nykyhetken ihmiset menneisyyden taloissa. Tuo mieheksi muuttuminen kertoo tunnetasolla psyykkisen puolustuksen, jossa keho reagoi yliaistimuksena suurentuen kuin miehen voimaiseksi. Ehkä tästä mielen puolustuksesta on jäänyt vaurio kehoaistimukseen, ja se on kuin ylijännittynyt kehokokemuksessa.

Lapsen mieli luo pääsääntöisesti, mutta ei aina, uuden version suojakseen mielen keinona suojautua pahoissa kohtaloissa ja kokemuksissa. Toisaalta lapsen mieli on hyvin totuutta näkevä. Mieli siis alkaa valehdella saadakseen kokemukseen mielekkyyttä. Valhe on siis ominaista mielen käyttäytymistä, mutta se ei tarkoita sitä, että ihminen menisi valhemuistoihin aina, mutta siihen on suuri vaara, koska negatiiviset tunteet ovat vallitsevia, viha, inho, pelko ja suru, kun taas positiivisia on vain ilo. Näin negatiiviset tunteet ohjaavat ihmisten havaintoja enemmän kuin positiiviset.

On kuin elämäni tarkoitus olisi ollut säilyttää etäisyyttä mieleen. Lapsena oli niin vähän ruokaa, ettei siitä voinut nauttia aistimuksen tavoin, vaan enemmänkin syödä ahmien ja taltuttaa ikuisen nälän. Minusta tuntuu, etten osaa vieläkään nauttia ruuasta, vaatteista ja ylipäätänsä materialistisista asioista, en iloita itsestäni aistillisella tasolla, enkä mielen, koska mieli on ollut kuin poissa elämästäni, mikä on ollut selkeyttävä tekijä myöhemmin, harvoin kokemukseen tullut mieli. On aika keski-iässä, jolloin selvästi nautin aistimuksin elämästä, mutta se ei tuonut tyydytystä elämään, kaipasin arvoja viitekehykseksi.

Kuin kätkettynä säilynyt paha muisto tuli uneen hoitamaan mieltä, kun elämässä oli tilaa vapaudelle, eikä pelot ja pakotteet vieneet posttraumaattiseen tilaan. Vasta nytkö oli mielelle mahdollisuus. Olen hyvin kiitollinen siitä, että jokseenkin pystyn katsomaan mieleni, tunteitteni ja kehoni vaikutuksia itseeni ja toisiinsa. En tiedä, onko suojelusenkeli ollut kanssani, mutta mieleni ei ole värjännyt tapahtumia, jotka olin kohdannut, vaikka ympäristö niin vahvasti halusi.

Olen säästynyt mielen valheilta. Toki se on tuonut vahvoja psyyken murtumisia, mutta olen ehkä oppinut niistä enemmän kuin kauniiksi maalavasta mielestä. Joku ystäväni sanoi äskettäin, että maailmaan pitää tuoda positiivisia asioita. Kuuluiko siihen totuus, en kysynyt. Mutta niin monet kuvaukset ihmisluonteesta taiteen kautta ovat opettaneet ihmismielen valheellisuudesta, etteivät kauniit tarinat olekaan aina parasta mahdollista hoitoa ihmisyyteen, jos ei ne mielen tuottamat valheetkaan tuota muuta kuin omalle mielelle sopivaa ruokaa. Ehkä olisi sittenkin parasta iloita kohtuullisesti elämän tuomasta hyvästä, mutta aina se ei ole mahdollista.Totuuden säilyttääkseen on suojauduttava mielen vääristämiseltä.

Raija