ENNAKKOLUULOJEN LUVATTU MAA

Onko ihmisen ajattelua muokattava, kehitettävä ja/tai muutettava? Eikö havaitseminen olekaan totuutta? Kyllä ja ei. Ihmisessä pitäisi säilyä avoimuus ja herkkyys, aitous havaitsemisessa ja kohtaamisessa, luonnollisuus vaikutuksessa toiseen, hyväksynnän ylläpitämiseksi, mahdollisuus ihailuun ja arvostukseen. Täytyy säilyttää herkkyys ihmistuntemukseen, tarkkuus havaitsemisen oikeellisuuteen, johdonmukaisuuteen ja tiedon monipuolisuuteen tasot huomioiden.

Varhaislapsuudessani, jolloin tieto ei ollut saavuttanut peräkylää, katselin maailmaa taikauskon näkökulmasta, pelkojen ja mörköjen kanssa. Naapurin tytöt Tuula ja Marketta olivat leikkimässä aitan vintillä lääkäriä, eli taikauskon mukaan puoskaria. Kun olin nuorin leikkijöistä, sain olla potilas. Purosta haettiin sammakon kutua ja laskettiin kylmänä selkäni päälle ja lisättiin loitsut taikomaan parannusta. Setäni, joka oli juoppohullu, näki kummituksia päänsä sokkeloista, ja erämaamummu kävi kylässä piippu suussaan. Äitini oli sivistyksen puolestapuhuja, isäni piti koulutusta herrojen kotkotuksena. Siitä kehittyi tiedon arvo käsityksiini.

Yhäkin tänä päivänä kohtaan ihmisiä, joille oma havaitseminen on äärimmäisen totta, eikä sitä kyseenalaisteta. Näkemys muodostetaan omista ennakkokäsityksistä, eikä havaitsemisessa vaadita tarkempaa analyysiä ja todentamista. Arjessa emme voi vaatia tieteellistä näkemystä todisteineen, arkihavainto riittää, mutta viisaudeksi voisi kutsua sitä, että harkitsee ja punnitsee näkemyksiä. Ajattelun kehitykseen tarvitaan kuitenkin enemmän kuin vain omat kokemukset ja niistä syntyneet mielikuvat. Itse asiassa esim. analyyttinen ajattelu vaatii käden ja silmän yhteistyötä, jolloin tietyt osat aivoissa aktivoituu. Eivät ne kovin parjatut lasten askartelut ole yhtä tyhjän kanssa.

Pääsääntöisesti ihmiset ajattelevat ajatuksen syntyvän, kun oma tunne synnyttää mielikuvan. Ajattelu vaatii paljon tarkempaa ja monipuolisempaa tarkastelua. On kovin surullista, että ennakkoluulot ovat vahvimpia ajatuksen hallitsijoita. Joskus törmää niin hölmöön ennakkoluuloon ja siitä totuutena puhumiseen, ettei voi muuta kuin toivoa tiedon mahdollisuutta henkilölle. Mitenkään aliarvioimatta itse kunkin tuntemuksia, itse kullekin tekee hyvää tarkistaa näkemyksensä pitävyyttä menettämättä luottamustaan itseen.

Ihmiset arvioivat toisiaan ennakkoluulojensa perusteella. 

Havaitsemisessa huomataan harvoin tapahtunut ja säännöllinen unohtuu, se vääristää totuutta.

Raija