INTOHIMO - KIIHKOMIELISYYS

On kyllä vaarallista kirjoittaa näinkin vaativista asioista kuin intohimo ja kiihko. Kirjoittaessani blogia, rukoilen ensin, että voisin asettaa sanani niin, että lukija valitsee juuri itselle sopivat ulottuvuudet, jotka kukkivat juuri itselle sopivia askeleita. Odotan mielenkiinnolla Minna Marshin intohimosta kertovaa kirjaa, että ymmärtäisin sitä taas paremmin.

Näen intohimona innoittavan sisäsyntyisen ja tiedostetun kehon vapauden tahtotilassa syntyvänä, mikä on voinut tulla kehon aukaisemisessa liikunnan avulla sekä usein tiedostamattoman pelosta syntyneen ja kiihkoon kehittyvän, mikä rakentaa riippuvuuksia. Jos lapsi ei saa rauhassa kasvaa tietoisuudessaan kiireettömästi tuonne 7 – 10 vuoden ikään saakka, hän voi jäädä pelkojensa ajamaksi ja kiihkon tilaan, mantelitumake yliaktivoituu. Esimerkiksi Pohjoismaissa muualla paitsi Suomessa, on kilpailu kielletty juuri tämän vuoksi alle 12v, koska se luo mielen riippuvaiseksi ja hallitsemattomaksi.

Tutkimusten mukaan mantelitumake aktivoituu liikaa, jos pelot hallitsevat ympäristössä ja sitä kautta ne alkavat hallita yksilöä. Mantelitumake on siis tunnekeskus. Mielekkäät sosiaaliset suhteet rauhoittavat tunnekeskuksen joidenkin tutkimusten mukaan, silti ihmettelen, miksi tytöillä on kolme kertaa enemmän ahdistusta kuin pojilla, se kertonee suhteiden laadusta, koska tytöt ovat tunnetusti sosiaalisia.  Nykyiset päivähoitomenetelmät jättävät lapsen kiihkon tilaan, koska lapsen ensimmäiset tunteet ovat pelon aikaan saamia. Turvallisuus on siis rakennettava, että itsenäisesti ajatteleva yksilö voisi syntyä. Pelko on myös kohtuullisena suoja ja aktivoi ajattelua. Ilo on ainoa positiivinen perustunne. Negatiivisia perustunteita sen sijaan on neljä kertaa enemmän. Niitä ovat pelko, suru, viha ja inho. 

Kuuban lentopallojoukkueen raiskaustapaus laittoi taas kyselemään, mikä kaiken takana on. Onko tämä sitä mistä Raamattu varoittaa, ihmisen pahuutta? Tarvitseeko ihminen kiihkomielen, mikä on pelosta syntynyt, mikä aktivoi hallitsemattomaan himoon, kiihkoon ja riippuvuuteen. Seksuaalisuus voi kehittyä ja olla täydellistä nautintoa ilman kiihkoa. Syvimmillään ja kauneimmillaan turvallisuuden ja luottamuksen ilmapiirissä mieli tulee tyyneksi, rakkaus on leikkiä, jossa iloitaan toisesta, mutta kiihko tuo väkivaltaa itselle ja muille. Surullista on se, että suurin osa maailman lapsista joutuu pelon kautta tähän kiihkon mieleen. Kiihkon tilassa olevat mielet aktivoituvat yhä suurempaan kiihkoon urheilussa.

Kiihkomielisyys vie hyväksikäyttöön. Nämä ihmiset ovat orjallisesti kulutushysteriaan taipuvaisia, kuluttavat taidetta ja kirjallisuutta, tavaraa, ihmisiä, ja mitä muuta tahansa, mutta eivät juuri opi mitään, ovat himon kierteessä.

Miten paljon meidän tulisi miettiä sitä, että kehomme, aistimme, mielemme ja tunteemme ovat jatkuvan kilpailun alaisia keskenään? Jos emme huolehdi tasapainoisesta kehityksestä, jokin osa-alue voi ottaa ylivallan. Uskonnot ovat ottaneet sanakielen ohjaavaksi tekijäksi, mutta sekin voi viedä kiihkoon, jättämällä muut osa-alueet pimentoon ja siitä syntyy puolustuksessa niiden ylituotanto.

Yliaktivoitunut mantelitumake on ehdollistunut tunteisiin, tunteet ovat lukittuneet kehoon eikä avautumista ole tapahtunut. Kiihkomieli ajaa pakottaviin ratkaisuihin, toistuvasti esim. syömään suklaata. Osittain se johtuu siitä, että niiden hallitseminen on tullut mahdottomaksi yksilön kyvyttömyyden vuoksi, tunteita on ollut vaikea käsitellä, se ei ole onnistunut. Osittain se johtuu siitä, että ympäristö rankaisee niin paljon tunteista, että ne on ollut pakko kieltää. Fysiologilla on oma merkitys toiminnallisuuteen, samoin biologialla, kuinka on opittu kohtaamaan tunteet. Se mikä on varmasti pelastanut minut traagiselta mielen tuholta, on leikki. Se avulla olen kyennyt käsittelemään asioita, mielikuvaoppimisena, fiktioiden ja antamalla itselleni luvan tunteiden kokemiseen.

Kiihko on kuin itsellinen eläjä mantelitumakkeessa, mikä voimistuu pelosta. Se on sulkeutunut pelko, mikä vie järjen ja tunteet kokemuksesta. Pelko kohtuullisena aktivoi aivot, mutta liiallisena se hajottaa ajatukset. Kiihko on erilainen kuin pelko. Olen kokenut kerran järjettömän kiihkon, 57v. ja se syntyi rakkauden menetyksestä.

Raija