Päiväkodeissa,
kuten kotipalveluissa, kouluissa ja laitoksissa on raportoitava kirjallisesti
hoidettavien ja opetettavien kanssa käytyä kehityskeskustelua opetus ja
hoitosuunnitelmineen useaan otteeseen vuoden aikana. Ammatti-ihmiset selittävät
laajoin sanakääntein kehitystä ja oppimista, kun selityksien sijaan riittäisi
merkintä, ops/hs. käyty läpi, mitä ja miten. Ei ammatti-ihmisten tarvitse selittää omaa osaamistaan,
se on oikeus, mikä on saatu tutkinnossa. Tällainen hallinnallinen tyyli on pesiytynyt
hallintoviranomaisilta, koska heidän on saatava varmistus vastuusta lain puitteissa.
Kirjaaminen vie runsain määrin sitä aikaa, mikä voitaisiin antaa kohtaamiseen,
kuulemiseen ja ohjaukseen.
Työpaikoilla
kuluu runsaasti aikaa tietokoneen kanssa taisteluun. Se vie aikaa palvelun
kehittämiseltä, kuten monet lääkärit ovat asiaa valottaneet. Varsinaisesta
työtehtävästä otetaan melko iso siivu hallinnollisen tyylin ylläpitämiseksi,
eikä se tuota ammattiosaajille hyvää, vain hallintokoneistolle. Tässä on menty
liiallisuuksiin. Raportointi on toki tarpeen, mutta ei niin laajamittaisesti, mihin
nykyään on menty. Tietokoneet vievät ammattiosaamisen pieleen ottamalla ajasta
liian suuren siivun.
Työssä siis
askarrellaan toissijaisia asioita, mutta niin on myös ihmisen kehityksen
poluilla. Lapsia koulutetaan tiedollisella puolella kielen oppimisen
varmistamiseen, kun taas tunne-elämä jää sivuun ja kehitys vääristyy
normaalista luontaisesta kehityksestä, niin kuin se sisäisesti on. Kun tunne-elämä
jää sivuun ja/tai se unohtuu sanakielen kanssa kilpailussa, tuloksena on
seksuaalisuuden nousu johtamaan kokemuksia, jossa pääpiirteenä on mielikuvien
jatkuva virta aistimuksissa. Liialliseen puolustustilaan joutunut psyyke
tuottaa seksuaalisuutta ja käänteistä kokemusta, harhaisia näkyjä, pelko
heijastuu. Kehoaistimukset alkaa johtaa näkemyksiä ja valintoja. Hyvässä
minuuden kehityksessä annetaan tilaa sisäiselle prosessille, jossa tunne-elämä,
keho ja kieli tasapainottuvat vapauden tilaan, eikä mikään niistä pääse
johtavaan asiaan, ja ihminen kokonaisuutena toimii.
Elämällä ja
asioilla vain pitää olla merkitys, joiden kehityskaaret on tunnetusti
tietynlaisessa arvojärjestyksessä. Mitä hyödyttäisi ketään, jos keskustelisimme
ja pitäisimme vuorovaikutusta ilman sanojen merkityksiä, ja pitäisimme yllä
keskustelua itsearvoisesti. Kuitenkaan unohtamatta, että vakavuus on tärkeää ja
huumorillekin löytyy paikkansa.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti