KIUSAAJAA EI VOI VOITTAA

Matkan varrella on tullut paljon ohjeita, kuinka elämästä täytyy selvitä voittajana. Ihmisarvo ei saa koskaan olla kilpailun alainen, se on itseisarvo ja jakamaton, ja kuuluu kaikille.  Kiusaajaksi nimeän nyt negatiiviset tunteet, joiden johdattamana elämä menee kohti tuhoa. Niille ei tule antaa valtaa. Ne ovat kuin lapsen sairauksia, joista on kasvettava irti. Ne eivät tuo tervettä jaloa kilpailua, ne syövät sielua.

Kiusaajan sielussa negatiiviset tunteet on varjoa todellisista tunteista. Ne on kääntyneet tunteita vastaan, iloa ja surua, jotka ovat perustunteita. Ne ovat siis kehittyneitä tunteita, menetetyistä, petetyistä ja hylätyistä tunteista. Jopa sanakieli voi riistää kokemuksesta kyvyn tunnistaa negatiivisten tunteiden vaikutuksen kuten esim. ahneus ja kateus. Itselläni ainakin on auttanut se, että olen pysähtynyt, hengittänyt ja antanut mennä niiden ohi.

Negatiiviset tunteet eivät luo kilpailukykyä, eivät kehitä ihmistä, eivätkä anna tyydytystä kokemuksiin. Ne kasvattavat negatiivista himoa, ahneutta ja kateutta lisää. Kilpailukyvyn vahvin motivaattori on tieto ja sen rajat. Tällöin totuudesta tulee intohimoa. Sen taustalla on oppimisen ilo ja onnistuminen.

Kiusaaja on vastine sanalle saatana. Ikään kuin ihmiselämän tehtävänä on voittaa kiusaaja. Tässä voi tietysti ajatella, että on voittanut itsensä ja ylevöittää itsensä ikään kuin hyvyyden haltijaksi. Pahuus ei kuitenkaan koskaan katoa, vaikka sen saisi piilotettua itseltään, se jäytää taustatekijänä, ja vaikuttaa salakavalasti. On parempi hyväksyä tunteet, antaa tulla niiden vapaasti, mutta ei anna niiden vallata sielua.

Kiusaaja haluaa valtaa. Se ei kykene empatiaan, vaan yrittää murskata vilpittömän ja kauniin. Se ikuinen kysymys hyvän ja pahan taistelusta on jatkuvasti läsnä ihmisessä. Valta-asemassa olevilla on suuri vaara joutua kiusaajan valtaan, koska vallassa ihmisen itse nousee toisen yläpuolelle. Voikin sanoa, että tunteita ei voi estää, mutta valtaa voi rajata.

Raija