Joskus
tuntuu siltä, että kärsimys on ikään kuin elämän mittari, mitä enemmän kestät,
sitä kirkkaimman kruunun saat, vai miten se meni. Tämä on juuri sitä
ihmismielen vallan käyttöä, jolla määritellään se, mitä kaikkea ihmisen tulisi
kestää. Elämää suorastaan ihannoidaan kärsimysnäytelmänä. Hyväksyä se mitä on,
on usein lausuttu väittämä. Rukous, anna minun kestää, se mitä en voi muuttaa,
luo jo paremmat mahdollisuudet korjaamiseen järjettömissä asioissa.
Elämässä
tulee vastoinkäymisiä riittävästi, eikä niitä tarvitse tieten tahtoen järjestää
toisille. Puistattaa aivan ne muistot, kuinka vahingoniloisia ihmisiä on ollut
matkani varrella. Eräs mies hörähti suureen nauruun, kun kuuli ex-vaimonsa
joutuneen kolariin ja jalkojen menneen poikki. Katkeruus purkautui niin
voimallisesti, ettei sitä pidätellyt edes häveliäisyys. Eräässä työpisteessä
oli erittäin kaunis nainen, nuori ja vilpitön. Lausahdukset selän takana jäi
mieleen. ”Syötetään se possuksi” ”Teetetään niin paljon töitä, että uukahtaa
varmasti”. Lopulta nuori ja vilpitön tyttö vaan pullautettiin ulos ilkeillä
toimenpiteillä.
Elämässä on
kärsimystä, toisilla enemmän kuin toisilla. Eräs psykiatri sanoi, että viiden
rankan vastoinkäymisen jälkeen moni ihminen romahtaa. Vertailut siitä, että
toinen kestää tuon ja tuon asian, on mielivaltaisia, koska emme tiedä, mitä kaikkia
kärsimyksiä ihmisellä on takanaan, ja siten määritellä sitä mitä vielä pitäisi
kestää. Kokemukset voi olla erilaisia, toisessa särkyy keho, toisessa mieli. Juuri
tuossa kävelylenkillä katsoin, kun luultavasti isä talutti tytärtään, joka ehkä
oli kovien sairauksien uuvuttama.
Moni sairastuu
syöpään, vaikka olisi terveet elämäntavat. Sydämen pysähdys on oman lajinsa vaikeus,
kuten mikä tahansa sairaus. Mielen kohdalla kohtuuttomat rasitukset minään voivat
romahduttaa. On jotensakin surkuhupaisaa, kun juuri mielenterveyspotilaita syytetään
itse aiheutetuista sairaudesta, kun taas elintasosairaudet on paljon helpommin
todettavissa.
Se moralismi,
mikä kukoistaa ihmisten arvioinneissa toisesta on joskus suorastaan helvetistä.
Silloin asetumme Jumalan rooliin ja säädämme, valitsemme sekä estämme yksilöä
toteutumasta sillä kaikella mahdollisuudella, joka on tavoitettavissa. On
inhimillistä ihmisten välistä kurjistamista, mutta myös rakenteellisia
yhteiskunnallisia ja uskonnollisia järjettömyyksiä, joissa eivät ihmisoikeudet
toteudu. Suomessa on näennäiset ihmisoikeudet, joiden toteutuminen on
hallintovirkamiesten käsissä.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti