Psyykkisen kivun kasvot

Kasvoni, jotka jäivät häpeän alle, eivät ole olleet helppoja kanssakulkijoille. Nuoruudessa tapahtunut raiskaus, mitä ei uskottu, jäi elämään kasvoilleni levottomuutena, ja vei kanssakulkijani pelottavaan tilaan, pelko nousi pintaan, puolustus ponnahti pinnalle ja epätietoisuus kaiversi pesää, epäluottamus oli vallitseva tila.
Vasta vanhempana aloin ymmärtää tämän asian vaikutusta muihin.

Hain ammattiapua ja kerroin tapahtuneen, mutta kasvoni ja pelko veivät uskottavuuden. Sain osakseni vallan väärinkäyttöä, leimattuna"hullu" ja myötäeläminen oli vahäistä. Vain harvat ihmiset pysyivät rinnallani tukien.Kun olin nuoruudessa kokenut koko kylän pilkan ja ivan, epäluottamus kasvatti lisää pelkoa.

Alaa opiskelleena jouduin kysymään monta kertaa, missä ammatti-ihmiset menivät pieleen ja mitä asialle voisi tehdä. Paljon oli apua niistä psyyken teorioista, joita opiskelin, mutta kohtaamisen taito ja myötäkuunteleminen eivät onnistuneet. Vikaa alettiin etsiä persoonastani, narsismista ja itsekkyydestä, ja kokemani väkivalta ohitettiin, luottamuspula vei turvattomuuteen. Ammatti-ihmisten versiosta tuli totuus, muiden tulkinnoista.

Kanssakulkijani joutuivat koville. Olihan heidän kasvonsa ja sielunsa kohdattava omat pelkonsa, jotka peilautuivat psyykestäni. Vanha sanonta, "jos korvat heiluu" ihminen valehtelee. Pelokkaat kasvoni nostivat pintaan epäilyn ja oma sisäinen itse joutui epävarmuuden tilaan.

Minulla oli kuitenkin vahva itsetunto, jonka olin saanut hyvästä lapsuudesta. Olin selkeä suullisessa ja kirjallisessa ilmaisussani, ikään kuin sisäinen itse oli selvillä vesillä, mutta "sosiaaliset kasvot" olivat särkyneet. Pahoissa loukkauksissa murruin ja menetin puhekykyni.

Jokseenkin minusta alkoi kasvaa asioita erittelevä, totuutta etsiva jokaisen kiven alta. Opin lukemaan kasvoja, kuuntelemaan tarinoita ja pitämään kiinni siitä ihmisen syvästä kunnioituksesta, jonka olin saanut vahvalta äidiltäni.

Ihmisushteiden sekamelskassa sitä tahtoisi kertoa niitä ongelmia, joita kohtaamiseen voi liittyä. Kuulemisen ja lukemisen onnistumisessa voi olla niin monta tekijää, jotka pitäisi huomioida, ja kuitenkin luottamuksen ja turvallisuuden rakentaa herkkä ja vaistonvarainen tunto ja tunteet. Pelko laittaa mielikuvituksen liikkeelle.

Täydellistä totuutta ei voi löytää, mutta täydelliseen valheeseenkan ei tarvitse suostua. Elämä on yhteisesti rakennettu ja luottamus sekä turvallisuus on niin hienovireisiä, että 15 min. lääkärin vastaanotolla ei asiat selviä.

Psyykkisen kivun kasvoja on opittava lukemaan oikein. Se vaatii ammatti-ihmiseltä oman psyyken vakautta, ja sitä en saanut kuin yhdeltä. On syytä kysyä, kuinka heikoilla vesillä olemme jos ammattiauttamisesta on tullut hätäapua, mikä ei paljon auta.Kun asia olisi hoidettu asiallisesti, olisin saanut elämässäni yli 45v, parempaa elämää.Itse hoidettuna vaurioiden hoito ei ollut helppoa, mutta selvisin. Toivon kuitenkin kaikille parempaa kohtelua, kuin taikauskon tuomat pelot.

Raija