”Pidä huolta
itsestäs ja niistä, jotka kärsii” laulaa Pave Maijanen tunnetussa iskelmässä.
Tuntuu siltä, että huolia saa kertoa vain iskelmissä. Minulla on huonot
käsitykset psykologian ja psykiatrian hoitoavusta. Kohdallani ei huomioitu
kohtelua, rikoksia, jotka minulle tehtiin, vaan etsittiin syitä
persoonallisuudestani. Ympäröivää todellisuutta ei huomioitu, ikään kuin
väkivalta ei aiheuttaisi ongelmia ihmiseen, vaan ihminen kuvittelee asiat. Tämä
on myös alkuperältään freudilainen näkemys, lapset kuvittelevat seksuaaliset
kokemukset, fantasioina ja haluavat naida vastakkaisen sukupuolivanhempansa
kateuden seurauksena. Myös itsetunnolla selittäminen on usein diagnoosina, eikä
todellisia tapahtumia oteta huomioon.
Olen
puuttunut elämäni aikana useampiin kaltoin kohteluihin, ja saanut niistä aina
rangaistuksen.
Koulutuksessani
sosiaalialalla ei käyty läpi syrjinnän ja väkivallan mekanismeja. Yksi päivä
oli sosiologin luentoa, jossa luennoitsija kertoi Etelä-Amerikan alakulttuurin
valtamekanismeja ja alistamista. Ikään kuin kaikissa sosiaalisissa ongelmissa
katsotaan vain tuloksia, eikä avata ongelman syntyä.
Halujen ja
tahdon käsityksistä olen lukenut lähinnä filosofian professori Timo Airaksisen
kirjoista. Siinäkin näyttää siltä, että katsotaan tuloksia, ei syitä ja
seurauksia. Monet kerrat olen kysynyt, kuinka niitä mitataan, voiko reaktio
olla tulosta opituista, opetusvirheestä, enemmän kuin valinnasta tahtona ja
haluna.
Kuinka
paljon lasten käytöshäiriöissä on kysymys opetusvirheestä, huomioimattomuudessa
koko persoonallisuuteen nähden? Luin joku aika sitten leeniikonen.fi Suomen
lastensuojelutilanteesta, se on huolestuttavaa.
Ihmiset tavallaan
pakotetaan tarinoiden kautta rinnakkaistodellisuuteen, ja jos on oppinut
näkemään totta, valhetarinat ovat helvettiä, ne ovat uskontoa, pakottamista
uskomaan. Kommunismissa ja uskonnoissa on sama kaiku, usko siihen mitä
sanotaan, ei siihen mikä on totta ja tapahtuu. Valhetarinat tuovat totuutta,
mikä on kehittynyt mielikuvien kautta yhteisövallassa.
Valta tiedon
levittämiseen on hierarkkista ja tarinoiden maailma saa tulla näkyviin, ei
todellisuus, mitä tapahtuu. Muutamia vuosia sitten sanoin mielipiteeni naisen
alistamisesta seksuaaliseen hyväksikäyttöön pornon avulla, jolloin vaikutusvaltainen äveriäs
mieshenkilö ilmaisi paheksuntaa, ”Mitä sinä tulet tänne sanomaan mitään.” Valta-asemassa
on usein helppo huudella.
Tarinoiden
maailma vie pois sen todellisuuden, mikä oikeasti tapahtuu.
Maailmaa
hallitsee luonnontieteelliset näkemykset, niin johtamisessa kuin tiedon rakentumisessakin.
On kuin koko elämämme arvot olisivat siittäminen ja suvun jatkaminen, mikä
määrittelee ihmisyyden oikeuksia, sukupuoliroolien ihmisyys. Vahvimmat
määräävät tahdin, eikä muilla ole oikeuksia elämään, henkisen kehityksen
oikeutta, ymmärtämisen kulttuuria, jossa arvot jäsentyisivät kaikkien oikeuksiksi
hyveiden avulla.
Näyttää
siltä, että kulttuurin tavat vievät vasta juoruilun eetokseen, se on vallan
väline, tiedon rakentuminen ihmiskunnassa. Tästä
kerrotaan kirjassa ”Ihmisen lyhyt historia.” Yuval Noah Harari. Luulot ohjaavat
näkemyksiämme. Jos emme opi ymmärtämään elämää kuin luonnontieteiden kautta,
tai kaupankäynnillä tai hierarkkisen aseman kautta, kulttuurit eivät kehity.
Toteamalla, se on vain elämää, ikään kuin hyväksymme pahuuden ja toistemme
tuhoamisen, sen sijaan että pyrkisimme kehittymään kohti korkeampaa moraalia,
elämän suojelua ja ihmisyyden kehittymistä tavoitteelliseen hyvään. Kulttuurit
kulkevat syyllistämisen kuorman avulla, mikä tuhoaa oppimisen polkua. Kun
kuljetaan huonon kohtelun tietä, jatkuva psyykkinen puolustus estää ajattelun
kehittymistä. Hierarkkisen vallan tukeminen voi vaikeuttaa löytämästä aidon uskon
Jumalan johdatukseen, ja se vie uskon tapoihin, eikä siinä ole tervettä auktoriteetin
kunnioitusta viisauden ymmärtämiseksi. Ihmiset päättävät, mikä on Jumalaa.
Jumalan vastaanottaminen vaatii kontrollivapautta muiden ihmisten taholta aikuisuuden
iässä, lapsena me opetamme mielen vapautta valintaan.
Ihminen oppii kontrolloimaan itseään jo pelkästään
esim. virtsan pidättämiseksi. Se on kehonhallintaa, mutta mielen täytyy olla
vapaa, että halu ja tahto voisi toteutua itsemääräytymiseen. Me opimme pääsääntöisesti
sanakielen kautta, tunnekokemukset sitouttavat, kun ne ovat vapaasti syntyviä,
ei ehdollistettuja. Että valinta voisi säilyä vapaana, on mielen säilyttävä
vapaana.
Vallan väärinkäyttö vuorovaikutuksen
avulla, hierakkisin menetelmin ja aseman turvaamana, mielikuvien muuttamisena
totuudeksi, pitää yllä mielen terveysongelmia, jopa sairastuttavat vakavasti.
Näitä ei soisi pidettävän valittamisena vaan ihmisoikeuksien puolustamisena, hyvän rakentamisena.
Henkinen kehitys ihmisyydessä ihmisyyteen vaatii kulttuurin kautta havainnointia,
kuvaamista havaitsemisen pohjalta ja toden havaitsemista ja loogisuuden kykyä
tietojen viidakoissa.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti