VOITTO MASENNUKSESTA

Masennus on kansantauti Suomessa. Se on taloudellisesti kallista, ihmiset menettävät kykyään moniin asioihin ja se tuo paljon inhimillistä kärsimystä. Masennuksen syyt ovat aina yksilöllisiä, vaikka toiminnallisesti ja/tai kuvallisesti aivoissa on samoja piirteitä ja siksi keinot siitä parantumiseen ovat aina yksilölliset. Kerron seuraavaksi kolme asiaa, jotka ratkaisevasti vaikuttivat siihen, kuinka selätin masennuksen. Etsi itse oma masennuksen syy ja käytä auttavia käsiä avuksi. Kolme keinoa ovat vain minun elämääni ja tarkoittavat sitä, että olen löytänyt oma tien, syitä masennuksen syntyyn, mitkä jokaisella ne ovat erilaisia.

Ratkaisevaa minulla oli lapsuuteni, jossa leikkiminen oli suuressa roolissa, syväsyntyiset tunteet saivat tulla esiin, kuten myös mielihyvän etsiminen aistitasolla. Minän eheytymisessä, jossa minuus etsii tasapainoa, rakentui itseyteen hyväksymisen kokemusta. Tärkeintä oli totuudessa pysyminen tapahtumien suhteen. Aikuisiän aikana ympäristö yritti koko ajan tuhota sitä muistikuvaa, mikä minulla oli, rikosta, mikä minulle oli tehty nuoruudessa, se oli häpeällistä tekijöille, olivatpa he aktiivisessa tai passiivisessa roolissa tapahtuman suhteen, häpeä liittyi arvoihin, rikolliseen tekoon, kollektiiviseen syyllisyyteen. Unohtamalla totuuden ja kieltämällä sen päädytään torjuntaan, jossa mieli masentuu, tai ylimielisesti päätyy itsensä ylentämiseen.

Minulle ratkaisevaa oli psykoanalyyttisen kuvan kautta lähestyminen, minulla oli ikään kuin senkaltaiselle kehitykselle lähtökohdat lapsuuden minuudessa. Ne ovat psykodynaamisten teorian mukaisia. Siinä minä jaetaan kolmeen osaan, id, minä ja yliminä. Suomessa psykoanalyysin opetus yliopistossa lopetettiin Helsingin yliopistossa -80 luvulla, koska tänne rynni sosiaalisin teorioihin perustuvat näkemykset ja sitä kautta yksilöiltä vietiin oikeuksia.

Kolme ratkaisevaa tekijää masennuksesta nousemiseen olivat; 1. Mielen puolustuksen aukaiseminen kirjoittamalla, kirjoitin kirjan, Kuoleman kädet, vapaata assosiointia muistin virratessa mieleen takaisin yhteisön suljettua sen, hetkenä, jolloin elämässäni oli turvallisuus läsnä. 2. Kolme vuotisen työnohjaajakoulutuksen suorittaminen, jossa mielen käyttäytymistä harjaannutetaan. 3. Näytteleminen kesäteatterissa, jossa aivotyöskentely saadaan takaisin toiminnallisesti, kun muistia harjaannutetaan roolissa, pelot tuottivat liikaa hallitsemattomia mielikuvia ja aivot olivat kaaoksessa, sain ne hallintaan. Jo ensimmäisen romahduksen ja kauhun tietoisuuteen tulemisen aikoihin olin kuin vaistonnut tarpeeni tiedostamatta ja päätynyt taiteen pariin, maalasin öljyväreillä, suuren taulun, jossa vihreällä pohjalla on verenpunainen sydän, mikä vuoti mustaa verta. Tarpeeni oli ajattelun ja rakkauden oikeudet.  Harmi, että taulu katosi muutossa. Kirjoitin koko ajan, luin ja harrastin taiteita ja epämiellyttävästi siivosin vimmalla. Ympäristöstä tullut väkivalta hajotti koko ajan mieltäni. Liikuntaa harrastin koko ajan.

Opiskelin koko ajan jossakin, tein työtä päiväkodissa, jossa minun nk. lapsiminä sai tulla esiin lasten kanssa toimien, aikuiset musersivat, koska he olivat ennakkoluulojensa vankeja ja käyttivät alistamisen valtaa minuun nähden, koska kuvittelivat minut vajaaälyiseksi, kun olin romahtanut psyykkisesti. Minua rangaistaan edelleen asiaan liittyvästä puhumisesta, asian esille ottamisesta sulkemalla ulkopuolelle.

Suosittelen kirjoja, Persoonallisuus ja minuus, Risto Vuorinen, Psyyken Kipu, Jorma Myllärniemi, etsiessä masennukseen liittyviä asioita.

Alkuvaihe masennuksessani oli paha väkivalta nuoruudessa (raiskaus) ja hiljaisuuteen vaipuminen, jossa aggressiot pulpahtivat esiin silloin tällöin. Viha oli jäykistynyt ruumiiseen, sillä sitä ei saanut ilmaista, ajatukseni, kokemukseni ja tunteeni kumottiin, naurettiin ulos ja mitätöitiin. Minussa näkyi heikkoutta, ääneni oli ahdistunut ja karkea, katseeni oli levoton ja pelokas, kehoni oli poukkoileva. Aivoni olivat lamaantuneet, oli vain reaktioita. Kaikki näkyi päällepäin ja se aiheutti pilkkaamista ja ivaamista, ei myötäelämistä eikä auttamista. Käyttäytymiseni tulkittiin itsekkyydeksi. Minun oli selvitettävä ja ratkaistava asia itse. Uskon, että lamaantumiseen voi joutua kahdesta eri syystä, aivojen käyttämättömyys ja aivojen ylikäyttäminen.

Ammattiauttamisessa ei kuultu sitä mitä olin kokenut, vaan enemmän sitä, mitä oli tässä ja nyt arjessa, joka silloin oli huoli lapsistani, aloin kärsiä siitä, kuinka paljon traaginen elämäni oli vaikuttanut heihin estäen normaalia kehitystä ja heidän ikänsä mukaisia kehitystarpeitaan. No, ehkä se vei tutkimaan omaa lapsuutta, ja/tai antoi eväitä siihen päätymiseen itseni kohdalla. Rikos jäi käsittelemättä, sitä ei haluttu kuulla, nuoruuden tapahtumaa, lahjoitin lähtiessä kirjani psykiatrilleni.

Oppimisen tavat, toiminta, mieli ja tunne-elämä on ratkaisevia etsiessäsi omaa kokemusta. Tunteet eivät ehkä ole ratkaisevin vaikute masennuksen syntyyn. Ne vaikuttavat, jos et saa niitä ilmaista tai olet joutunut itseilmaisussa vain puheen kautta olemiseen, kuulemisen ja tarinoiden kautta oppimiseen ja uskomiseen, sallittuun tapaan ja näkemykseen. Minulla ihanteena oli oppiminen ja vuorovaikutus, olin ihastunut niihin suuressa perheessä. Luin kohtuullisen paljon, kerrytin muistikuvia. Ratkaisevaa on löytää ne oppimisen ja toiminnan lähteet, jotka ovat vieneet minuuden yksipuolisuuteen ja/tai väkivaltaiseen tyyliin oppia, vastoin mielen luonnollista toimintaa. Aina ei ongelmien syy löydy tunne-elämästä, vaan se voi löytyä oikeudesta tekoihin ja/tai toiminnan yksipuolisuuteen, puheoikeuden puuttumiseen, kuten minulla, vallan väärinkäyttöön muiden taholta.

Etsiessä lapsuuden kokemuksia, sieltä saattaa löytyä sellaista, mikä on piiloutunut itseltä, kiellettynä, toisten alistaessa, tai itsen torjuessa ihanteen vaatiessa jotain muuta arvojen vuoksi. Se voi olla rankkaa ja vaatii käsittelyä, jolloin hyvä ammattiapu on hyvä olla mukana. Etsiessä mielen on hyvä antaa vapaasti vaellella muistoissa, ja antaa mielen rakentaa uusiakin kuvia, mikä ei hävitä totuutta, mutta helpottaa kokemuksessa ahdistuksen vähenemiseen.

Raija