SYVÄTUNTEIDEN HUOMIOIMINEN

Olen puhunut usein syvätunteiden voimasta, tärkeydestä ja vaikutuksesta ihmisen kehityksessä. Ne on hyvä saada tietoisuuteen niin, etteivät ne vello miten sattuu ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa. Joskus on hyvä miettiä sitäkin, onko loppujen lopuksi niin, että ihastus on enemmän kehollista ja arvoihin rakentunutta ja narsismi on vallan kautta kehittynyttä, ei niinkään aidon tunnetason ilmiö ja arvojen kautta voimme päästä hyveisiin ja siten se on enemmän oppimisen kysymys kuin tunne-elämän.

Olin noin kolmekymmentä vuotta vanha, kun tajusin olevani kateellinen sokeaa ystävääni kohtaan, koska hänelle oli suotu ilmainen koulutus valtion taholta ja itselläni ei ollut mahdollisuutta peruskoulutukseen. Kateuteni oli järjetön. Ymmärsin silloin sen ja päätin, etten anna syvätunteiden vaikuttaa tuhoavasti ihmissuhteisiini, vaan perehdyn ihmisten sanomisiin ja tekemisiin. Ehkä se vei siihen, että havaitsin enemmän tekoja, sana- ja kehonkieltä, mutta toisaalta havaitsin kateuden vaikutteita niihin sisältyvinä. Monenlaisia ihmisiä kohtasin, toisella kateus oli silminnähtävää, toinen havainnoi ja osallistui vapaammin.

Syvätunteet ovat ja tulevat, niitä ei voi sulkea pois, mutta niitä voi hallita niin, ettei anna niiden tuhota, kun ne kielletään, ne vahvistuvat. Ne ovat kuin Raamatun paha, ikuista, mutta niihin voi vaikuttaa, taistella pahaa vastaan. Niiden vaikutusta voi oppia ja estääkin niiden tuhovoimaa pidättäytymällä vallan käytössä. Opettelin tiedostamaan negatiivisten tunteiden vaikutuksen, luin kymmeneen, enkä antanut niiden vaikuttaa. Mustasukkaisuus oli vaikeimpia saada kuriin miehen kohdalla, joka vertaili minua toiseen naiseen kauneuden suhteen, kuinka paljon kauniimpi tuo toinen nainen oli. Psykologian opettajani sanoi, että seksuaalisuus on vaikeimpia asioita, jossa tunteet tekevät tuhoa. Huomasin liian usein, että tunteita ei osattu erottaa kohtelun tuomista vaikutuksista. Kun kohdeltiin huonosti ja pintaan nousi aggressio, se tulkittiin joksikin negatiiviseksi tunteeksi tai itsekkyydeksi.

Meille on opetettu vapaudesta, kuinka tärkeää se on. Olen vastuullisen vapauden kannalla. Ainoastaan kehon vapaus rajattomana voi esim. saada hajoamisen kokemuksen, mutta on helpommin saatavissa hallintaan liikunnan avulla kuin esim. mieli, tunteet ja/tai vuorovaikutus mitkä vaikuttavat kehoon. Minusta on todella outoa, että tunteet riehuvat täysin vapaasti, sekä yksilölliset että kollektiiviset tuhoten ihmissuhteita. Eikö ihmisen tule oppia tuntemaan omia tunteitaan, onko siitä tehty vallan väline kuten uskonnoissa sanan kautta, kun oppimista ei sallita, tietoisuutta omasta itsestä.

Kun yksilö ei tiedosta omia syvävaikutteita käyttäytymisensä takana, negatiiviset tunteet vaikuttavat piilotajuisesti, tiedostamatta sitä mitä havaitsemme, miten kuulemme, miten tulkitsemme toista ihmistä, peilaamme omia tunteita ja väitämme niitä toisen tunteiksi. Kateus tuhoaa ihmisten välejä, kateus muuttaa toisen ihmisen näkemisen toiseksi kuin se on. Ihmiset tulkitsevat toista kateuden voimalla, peilaavat oman kokemuksen toiseen ja alistavat toista ihmistä, jos kokevat hänet parempana tai huonompana.

Sosiaalinen valta toiseen nähden on tuhoavampaa kuin moni fyysinen sairaus. Uskonnot ovat perinteisesti niiden ylläpitäjiä, mutta tiede kulkee samaa rataa. Kun Suomessa on hyväksytty oppimisen kanaviksi vain sosiaalisuuden teoriat, on tiede tavallaan luonut yhteisöllisiä ongelmia, kun ei huomioi syvätunteita ja antaa niiden rehottaa yhteisövallan kautta, luo niitä.

Mieli omaa sekä yksilölliset että kollektiiviset tunnepiirteet, tarinoiden kautta kulkevat. Yhteisö antaa ylivoimaa ja tarina on vahvimpia vaikuttajista. Demokratia tiivistyy kollektiiviseen mieleen, ja valta sinetöityy joukkovoiman kautta. Näissä komplekseissa toteutetaan toisen ihmisen sortoa, uhraamista ja tuhoamista. Kun moraalia arvioidaan, uskon, että vahva yksilöllisyys hyvässä opetuksessa ja kasvatuksessa, inhimillisyys ja oikein toimiminen mahdollistuu paremmin yksilön kuin joukkoon vaikuttamisessa, joukossa tyhmyys tiivistyy. Meidät on kasvatettu etsimään yksilöistä syitä yhteisövallan hyökkäämisessä ja sanottu, kukin saa minkä ansaitsee. Olen todennut sen, ettei ole mitään vaikutusta sillä, kuinka hyvin ihminen käyttäytyy, vaan negatiiviset tunteet taustatekijöinä rakentavat sellaisen mielen ja suhtautumisen, mikä valjastetaan yhteisövaltaan, syyllisyyden ja häpeän siirtämiseen yksilöihin ja uhraamalla. Tästä kertoo mielestäni Jeesuksen tarina, mutta se on muutettu ihmisten luonteiden vuoksi jumaluudeksi, mitä palvotaan.

Miten ihmiset voisivat oppia tuntemaan omat syvätunteensa, jos niitä ei opeteta kouluissa? Negatiiviset tunteet ovat syvätunteita.

Raija