USKO JA SEN VARJOT

Usko on merkitykseltään Suomen kielessä montaa asiaa ilmentävä. Usko itseen, jos toiseenkin sisältää luottamuksen ja turvallisuuden tunnetta, uskoa, se tarkoittaa myös tottelemista, uskollinen ja tottelevainen auktoriteeteille ja esivallalle. Uskominen kevyesti ilman ymmärrystä on vaarallista absurdien tapahtumien kohtalonomaista vaeltelua ja usko voi viedä harhaan ja valtaan, jossa vain pyritään alistamaan itseä tai muita. Omat tulkinnat ja uskominen voivat olla vastoin kristinuskon ydintä, uskominen ainoastaan sanaan, joka on kahdentuhannen vuoden takaa, ei vastaa tiedon vaatimuksia loogisesti, merkityksellisesti tai symbolisesti, vaan voi jopa tuhota uskon rakentumista tervehdyttävästi ihmisyyden suojaksi. Se on vastoin ensimmäistä käskyä, itsestä ei pidä tehdä Jumalaa. Ainoastaan tapauskovaiset eivät lähde kasvun tielle, usko on haaste, jossa ihmisyydelle voi tulla mahdollisuus kasvuun, jos uskaltaa ottaa riskin, että antautuu sanakielen tulemiseen itsestään, automaattisesti. Valitettavasti psykologisoitunut maailma ei mahdollista tätä ennakkoluuloineen ja ihmiskäsityksineen, jossa ei huomioida kohtelua, vaan syyllistetään ihminen helvettiin vallan avulla. Raamatun mukaan uskon antaa Jumala ja suurin osa ihmisistä määrittelee sen itse ja vaatii sitä sen mukaiseksi muillakin. Sekä yksilöllistä, että yhteisöllistä uskoa tulee tarkastella.

Luin hiljattain Ylen sivuilta yhden henkilön kokemuksia uskostaan, jossa häntä oli rankaisujen avulla alistettu tiettyyn muottiin ja ajettu helvetinmoiseen ahdistukseen. Oikeastaan uskoa ja tietoa ei voi asettaa vastakkain ihmisyyden ymmärtämiseksi, koska usko on vahvasti sidoksissa ihmisen identiteettiin, oppimiseen, kehittymiseen ja tietoisuuteen tiedostamattoman huomioiden, jossa hän voi kokea olevansa itsenäinen ja ottaa vastuun ajattelustaan. En ymmärrä kirkon ja valtion vastakkaisasettelua. Koska tieteessä ja kristinuskossa on ihmiskuvassa railoa, se ei yhdisty, jos sitä ei tutkita, se on vain valtataistelua, jossa ideologia jyllää. Uskosta ja uskonnoista tulee uskaltaa puhua, kuten tiedettäkin tulee kritisoida. Minulle suurin pettymys opinnoissani ihmisyydestä on ollut se, että se on hyväosaisten ja valtaa pitävien ihmiskuvaa, jossa ei ymmärretä liikaa erillistyneiden kehollisten, tunteiden ja mielen vaikutuksia, silloin kun ihmisellä ei ole ihmisoikeuksia, kuten itsettömyys, kun psyykkinen puolustus jatkuvana tuo ihmisen liskoaivot pintaan. Kirkko on ajautunut samaan ongelmaan oppiensa vastaisesti, kuten kuolema ja kuolemanpelko, sitä käytetään brutaalisti ihmisen alistamiseen muiden tahdon alle.

Raija

Wikipediasta määritelmää.

Usko tarkoittaa uskonnollista vakaumusta, uskontoa: ihmisen vakaumusta jumalan tai muun yli-inhimillisen mahdin olemassaolosta ja tähän turvautumista.

James Swindalin mukaan uskonnolliseen uskoon liittyy joko julkilausuttu tai lausumaton näkemys ilmoituksesta ja sen tuonpuoleisesta, ylimaallisesta eli transsendentista lähteestä.

Kristinuskon sisällä esiintyy eroavia tulkintoja siitä, mitä uskolla tarkoitetaan.

Uudessa testamentissa ja Vanhan testamentin kreikankielisissä käännöksissä uskosta käytetään kreikan kielen sanaa πιστις (pistis), joka tarkoittaa vakuuttumista, uskoa (jumalaan) ja luottamusta (toisiin ihmisiin). Raamatussa uskosta käytetty kreikan kielen sana on etymologisesti johdettu verbistä πειθω (peithō), joka tarkoittaa suostutella ja vakuuttaa.

Uskonnonfilosofi James Swindalin mukaan erilaisille lähestymistavoille uskon luonteesta löytyy esikuva apostoli Paavalin kirjoituksista. Roomalaiskirjeissä Paavali toteaa, että ”Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille. Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan.”. Toisaalta ensimmäisessä korinttolaiskirjeessä Paavali katsoo, että Jumalan ilmoitus on hulluutta viisautta etsiville kreikkalaisille ja maailma ei oppinut tuntemaan Jumalaa järjen avulla vaan ”Hän paljastaa itsensä puhtaan uskon kautta”.

Teologi Alister McGrathin mukaan kysymystä uskosta voidaan lähestyä joko filosofisesta tai uskonnollisesta näkökulmasta. Filosofista näkökulmaa edusti Tuomas Akvinolainen, jonka mukaan uskon kysymykset ovat rationaalisesti todistettavissa olevia propositioita. Tuomaan mukaan usko sijaitsee tiedon ja mielipiteen välimaastossa. Uskon näkökulmaa edusti McGrathin mukaan Martti Luther. Tällöin uskon merkityksen katsotaan avautuvan henkilökohtaisen elämän kautta ja siinä on kysymys luottamuksesta Jumalan lupauksiin.

Uskonnolliset käsitteet

Uskontotieteilijä Pascal Boyerin mukaan uskonnolliset käsitteet voidaan yksinkertaistaen selittää siten, että niiden intuition vastaiset piirteet loukkaavat ihmismielen ontologisten kategorioiden jäsenten ominaisuuksia. Intuition vastaisuus tarkoittaa sitä, ettei piirre vastaa arkiajattelua. Tällainen piirre voi olla esimerkiksi kuollut esi-isä, joka vaeltaa näkymättömänä keskuudessamme. Intuition vastaisuutta ei kuitenkaan saa olla liikaa, vaan juuri sopiva määrä, koska liian intuition vastaiset käsitykset ovat vaikeita käsitellä mielessä ja ne unohtuvat nopeasti. Sen sijaan sopivassa määrin intuition vastaiset käsitykset loisivat aivoissa myötäsyntyisten ontologisten kategorioiden loukkauksina.

Uskon arvostelua

W. K. Cliffordin tunnetun lausuman mukaan on aina ja kaikkialla väärin uskoa mihinkään riittämättömin perustein.

Filosofi Bertrand Russell arvosteli uskon (engl. faith) käsitettä. Russell kirjoitti sekä kristittyjen että kommunistien pitävän omaa uskoaan hyvänä. Hänen mukaansa usko on kuitenkin aina vahingollista, jos se on lujaa uskoa johonkin, josta ei ole todisteita. Russellin mukaan uskosta puhutaan silloin, kun todisteita ei ole. Tällöin todisteet korvataan hänen mukaansa tunteella.

Sam Harrisin mukaan uskonnollinen usko on ongelmallinen. Jotkut uskomukset ovat luonnostaan vaarallisempia kuin toiset – toiset ideologiat esimerkiksi oikeuttavat väkivallan, toiset eivät. Vaarallisista uskomuksista kaikkein vaarallisimpia ovat kuitenkin sellaiset, jotka asetetaan järjellisen keskustelun ulottumattomiin. Harrisin mukaan tämän suojamekanismin tarjoaa ”uskon dogmi”.