SEKSUALISOITU YHTEISKUNTA

Minä en ymmärrä, miten vajaasti keskustellaan seksuaalisuudesta, ihmisyydestä ja ihmisoikeuksista. Tunteet ja elämykset sekoittuvat vaivattomasti, aistielämykset, kehotunteet ja kokemuksesta syntyneet tunteet, sekä kohtelusta tulleet. (kokemus kuuluu myös mielen käsitteistöön, jossa itse katsoo kohdetta, mihin reagoi, ja sitä voi oppia ja harjoitella, jos valintaa ja reaktiota ei tuhoa liiallinen psyykkinen puolustus ja siten estää suhtautumisen) Monta vanhaa oppikirjaa on minullakin, joissa näitä ei erotella, mistä ne alkujaan lähtevät ja muuttuvat matkalla ja mitä eroja niistä voi löytyä, joskin se ei ole helppoa ja niitä ei voida aina redusoida lähteisiinsä ja matkatuloksiin. Mutta niiden kokemusten väleissä on tekijöitä, jotka voi irtaannuttaa eroteltavaksi, kuten ensireaktiona esim. kehotunteesta syntynyt ihastuminen, tullessaan itseen, siihen alkaa vaikuttaa kokemukset vuorovaikutuksesta syntyneinä, arvot asenteina, tilanne jne. Se vilpitön ihastus voi rikkoutua jo ensisyleilyssä.

Näyttää siltä, että yhteiskunta haluaa pitää ihastumisen kehoaistimuksen ja seksuaalisuuden kytköksessä, koska näin on myös helppo hallita ihmisiä ja se on myös kulutukseen yllyttävää, jatkuvaan muutokseen vain aistikokemuksen takaamiseksi, mutta se ei tuo tyydytystä. Yksilön oma valinta häiriintyy, eikä hän on opi todellisen sisäisen minuuden hienovireisiä ihastumisen merkkejä aitoudessa, vaan lähtee karusellin matkaan, sillä yhteisövalta luo hyväksymättömyyttä, ellei alistu yhteisön valtanormeihin ja näkemyksiin, olkoonkin, että ne voivat olla joidenkin yksilöiden diktatuurista vallanhimoa, mihin laumat alistuvat.

Pahasti epäilen, että Suomen linja on seksuaaliperusteinen ihmisyydessä. Tällöin juuri sekoitetaan se, että tunne voi olla lähtöisin kokemuksesta ja kohtelusta vuorovaikutuksessa ja palaa kehoaistimukseen rikkoutuneena, ehkä viisastuneena, ja kuinka kehoon ja/tai henkisyyteen ihmisyydessä on suhtauduttu, väkivaltaisesti tunkeutuen vai kunnioittaen ihmistä. Kun lähtökohtana on se, että kaikki lähtee kehosta, laitetaan yksilö vastuulliseksi toisten teoista, eikä tunkeutumista ole huomioitu. On hyväksytty vallan käyttö alistamisena toiseen nähden, ei kunnioitusta. Jos minuus on kehittynyt sisäisesti, kokemukset voivat vaikuttaa niin, että valinnoista tulee yksilöllisiä, yksilö voi nauttia ja iloita itsestä, nähdä tunteensa, tunnistaa ne ja kehoaistimusten tuoma kokemus avautuu valittavaksi kokemuksen kautta, ja se mahdollistaa valintaa, moraalin ja arvot.

Ihminen voi pakotettuna elää ainoastaan kehonsa varassa tuntematta ja kokematta mitään, lopulta voi mennä tuntoaistikin. Ihmistä voidaan treenata fyysisesti niin vahvaksi, että kehoaistimukset kehittävät väkivallan sisältäviä ominaisuuksia, jonka jälkeen sosiaalisuus voi kehitettynä vain vallan ja voiman kautta, ja valitettavasti rakentaa vuorovaikutusta, jossa mielen suodattamana luodaan vain uusia todellisuuksia, eikä ihminen tule kuulluksi, olemme vain peileinä omista ja toisten kokemuksista.

Olen elämässäni nähnyt, että ihminen voi joutua täysin vain kehoaistimusten varassa eläväksi, ja identiteetti voi muotoutua sen pohjalta, eikä sisäinen minuus halun ja tahdon kautta voi vaikuttaa, syntyy ihmisyyttä, joka syö ja juo, ja on seksuaalisuudessa vain kehoaistimusten varassa, usein juuri väkivallan seurauksena. Sisäinen minuus ja tunteet jäävät kehittymättä ja ovat ilman yhteyttä kehoon. Ei ole oikein, jos jo lapsuudessa ajaudutaan kilpailujen ja vertailujen kautta niin heikkoon minuuteen, itsetuntoon, itsevarmuuteen sekä itsearvostukseen että itsekunnioitukseen, että vain kehonminuus toimii. Lapsi voi ajautua kiinnostuksessaan suorittamaan vain toiminnallisesti kehoaan, kun riittävää turvaa ja suojaa ei ole sisäiselle minuudelle kehitystasojen mukaan.

Taustalla on useimmiten lääketieteestä tullutta ihmiskäsitystä, jossa on eriytynyt minuus eri kehitysalueiden suhteen tarpeiden näkökulmasta (esim. Maslow, tarvehierarkia), kun eriytyminen tulisi olla osaamisalueiden kehitystä, kuten kielen, mielen, tunteiden ja vuorovaikutuksen. Vaikka lääketiede on mennyt hurjasti eteenpäin, näyttää sitä, että ihmisyyden kehitystä ei osata nähdä osattomuuden ja ihmisoikeuksien puutteena, ja vanhentuneet opit jylläävät vuosisatoja ihmisten tapoina kansojen keskuudessa ja joukkovalta tukee sitä, tieto ja tietoisuus eivät pääse koskaan kehittymään niin pitkälle, että ihmisoikeudet toteutuisivat. Viime aikoina psykiatrian erityisasiantuntijat ovat alkaneet puhua kohtelun ja sairastumisen yhteydestä, tutkimuksissa on todettu vahva korrelaatio huonon kohtelun ja sairastuvuuden välillä. Kun huomioi sairastuttavuuden suuria kustannuksia yhteiskunnassa, ehkä olisi syytä oppia kunnioituksen kulttuuria, eikä velloa vanhassa ihmiskuvassa, jossa tuotetaan kärsimystä ihmisen jalostamiseksi pahuudesta pois.

Väkivaltaisten kokemusten jäljiltä hallusinaatiot ja fantasiat ottavat valtaa ja väkivalta on luonut minuuteen sellaisen efektisen todellisuuden, jossa rajat ovat hämärtyneet, ja tyydyttyminen tulee vain yliaistillisuudessa ja ihminen ajautunut pois sisäisestä itsestä, tunteiden viestien maailmasta kokemuksen selittäjänä. Vuorovaikutteisen kehityksen turva kokemuksessa ja itseyden selkiytyminen ilon ja tyytyväisyyden kontekstiin, jossa kokee valitsevansa itse, ja tunteet tulevat puhuttelijaksi, jossa voi erottaa myös arvojen mukaista valintaa, eikä vain aistimusten, ehkä sitä voisi kutsua henkiseksi kulttuuriksi.

Tunnekokemusten kautta seksuaalisuutta tuntevat ihmiset ilmaisevat usein sen taivaaliseksi nautinnoksi, ei ainoastaa eritteiden organismiksi, jota pornoteollisuudessa tuotetaan.

Raija