Ihminen
joutuu lukemaan, hakemaan ja omaksumaan jatkuvasti ohjeita, evästystä ja
määräyksiäkin, koska se on tiedon oleellinen konteksti, mutta tiedon voi valita
myös neutraalisti, syyllistämättä, alistamatta, ohjeistamatta liikaa, opettamatta
pakkosyöttäen. Joillakin tämä kyky asian ilmaisuun on erinomainen, joillakin ei,
osittain on ja osittain ei. Me tarvitsemme näitä, mutta ihmisoikeus on luoda
itse se ajatus, joka on valinnan peruste, ja opettamisen perustehtävä on
opettaa ajattelemaan.
Viime
aikoina on puhuttu paljon uupumuksesta. Jo yksistään asiantuntijoilla menee
sekaisin termit, uupumus ja väsymys, joskin eron vetäminen on joskus vaikeaa,
mutta erottelu selkeyttää asian ymmärtämistä. Eräs psykoterapeutti määritteli
asiaa seuraavasti. Uupumuksessa on kysymys henkisestä kuormituksesta, tunteiden
kuormasta, jossa ei ole lupaa/tilaa tunteille, tai ne ovat liian vaativia aina
täydellisyyteen saakka. Väsymyksessä on kysymys kehon väsymisestä, jolloin lepo
on tarpeen.
Jokseenkin
näissä neuvojen maailmassa asiallisuus ja tyrkyttäminen tunkeutuu yhteisön
normeihin. Viime hallituskaudella työttömät nimettiin laiskoiksi, ja heille
alettiin antaa keppiä työhön innostamiseksi. Tuo hallitsemisen ongelma
ihmisten mielessä tuottaa paljon ongelmia, kun ei osata kunnioitusta. Tällöin
itseasiassa useimmiten tuhotaan ihmisen halua ja tahtoa. Tuntuu siltä, että vallanhimo
on mennyt niin pitkälle, että on lupa luoda uusia todellisuuksia toisen mieleen,
ihminen saadaan tunnustamaan jopa tekemätön rikos rangaistuksien avulla. Viihde
voi luoda todellisuutta huomamaatta, aseman kautta voidaan alistaa toinen omiin
näkemyksiin. Ikään kuin kaikki valta on annettu toiselle, itsellä ei ole lupaa ajatella.
Kyseenalaistan sen, että työn kautta voidaan määritellä niin vahvasti ihminen
työkyvyttömäksi.
Kristinuskon
peruste Jumalan yhteydestä ihmisen ajatteluun voi suojata ajattelukykyä, pelon
varjolla tuhota sen. Se on mielen toiminnan perusta ottaa omat ajatuksensa
ymmärrykseen ja haltuun. Sana voi viedä harhaan ja on enemmän uskoa kuin
ihmisyyttä kokonaisena.
Kun olin
nuori, minulta riistettiin oikeus rakkauteen, joka olisi oman kokemuksen
synnyttämä, oikeus oppimiseen, oikeus ruokaan, jopa vaatteisiin, kenkät
vaihdettiin siskojen kanssa, varpaat paleltuivat. Ammatti tuli muiden määritelmien
mukaan. Puhumisen oikeus otettiin yhteisövallan avulla. Saan tehdä ja valita
muiden määritelmissä, muuten lyödään kirveellä päähän.
Konservatiivi.fi sivuilla toimittaja Puopolo ilmaisee
kritisoidessaan feministien ideologiaa. ”Tämä on marxilaista siinä mielessä,
että porvarit on korvattu ”setämiehillä” ja vallankumous saadaan aikaan, kun
patriarkaatti syrjäytetään vallasta. Julkisuuden ei tule olla turvallinen tila.
Päinvastoin julkisuus on jatkuvaa argumenttien taistelua, ei siis kovin
turvallista”, päättää Puopolo.
Ongelmana Puopolon näkemyksessä on se, että hän näkee asiaa
toimittajan (miten muuten) näkökulmasta ja se on siellä oleellista. Tavallisen
ihmisen näkökulmasta turvallisuus on perusoikeus luottamuksen kanssa. Kun tämän
ihminen menettää elämästään, voi sano elämänhalulle heippa ja toivottaa
kaaoksen elämään. Turkin presidentti ei ole turvan luoja patriarkaatissa, vaan
sen tuho. Turvaa ja luottamusta tulee olla niin monen asian suhteen, on
kysyttävä, mihin nähden ja miten, mistä, kuka, mitä, missä.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti