Riippumatta
siitä, missä asemassa olemme yhteiskunnassa, mikä on roolimme, meidän olisi
hyvä kohdata ihminen ihmisenä, mieluummin vailla ennakkoluuloja ja asenteita ja
viisaasti myös epäillen. Kuuleminen ja näkeminen ihmisen omassa
todellisuudessaan, antaen tilaa hänen tulemiselleen, ehkä kysyen, joskus hiljaa
ollen, on ehkä paras tie löytää myötäelämistä. Aina emme siihen pysty, joskus
emme tavoita toisen todellisuutta, jos emme ole sitä itse kokeneet, tai emme
saaneet tietoa. Tunteiden tasolla me useimmiten voimme kohdata ihmistä niin,
että hän tulee kuulluksi ja nähdyksi, sillä tunteet ovat universaaleja, ja suurimmalla
osalla meistä on kokemusta sekä positiivisista että negatiivisista tunteista,
ja voimme tunnistaa niiden vaikutuksen.
Ilman
rehellisyyttä, ilman kunnioitusta, ilman ihmisarvoa ja sen oikeutusta emme
kykene siihen. Kuunnella voi ilma kuulemista, nähdä näkemättä, aliarvioimalla
toisen, emme anna arvoa hänen kokemukselleen, luuloksi asti epäillen ja
heittäen luottamuksen menemään.
Silloin kun
ihminen on luokiteltu eriarvoiseksi yhteisöissä yleisesti, ja/tai yksilöiden
välillä, se on yksi syy siihen, että tulkitsemme toisen puhetta. Kun olemme
alistaneet omilla teoilla tai vallitsevilla asenteilla toisen ala-arvoiseen
asemaan, suhtaudumme häneen ylhäältä päin katsoen.
Olipa
kysymyksessä mielenterveysongelmainen, vammainen, seksuaalivähemmistöön
kuuluva, rodullistettu ja/tai yhteisössä arvottomaksi luokiteltu, asemoimme
itsemme herkästi koulutuksen tmv. puitteissa toisen alempaan asemaan, itsemme
ylempään, kiitollisuutta odottaen, alistumista vaatien ja käsitellen ihmistä
kohteena, ei jakajana ihmisyydessä eikä asioissa.
Näitä
kokemuksia jouduin kokemaan työssäni melko usein. Jos ja kun asema on toisen tarkkailijaksi
ja yläpuolelle asettaen tullut johtamisesta, se on usein vahvempaa kuin yksilö
itsenäisenä tekisi. Kun on ajatellut toisen vajaaksi ajatuksiltaan asenteista
tulleena ja/tai itse luotuna, ja käyttäytyy häntä kohtaan aliarvostaen ja tuo ”vajaa”
sitten ilmaisee ja tuo esiin huonon käytöksen, viimeksi mainitun sanoma
tulkitaan ja selitetään valheella toisenlaiseksi ja kielletään oma
käyttäytyminen. Häpeä omasta käyttäytymisestä aiheuttaa valheen syntymisen ja
halutaan luoda itsestä hyvä kuva, että maine säilyisi. On helppo sanoa
mielenterveysongelmaisen kuvittelevan ja ymmärtävän väärin, ulkomaalaisen
kielen vajavaisuuden, vammaisen kyvyttömyyden jne.
Toisen aliarvioiminen
tulee riippumatta siitä, missä asemassa ihminen on yhteisöissä, sekä
virallisten, että epävirallisten asioiden puitteissa. Useimmiten kohtasin sen,
että ihmiset joutuivat juuri häpeään siksi, että huonosti kohdeltu oli
asiallinen, fiksu, inhimillinen ja huomaavainen, mutta asenteiden kautta ja
mielikuvilla todistettiin toisenlaiseksi, häiriköksi ja sitä ei koskaan peruttu.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti