MARKKINOINNISTA

Inhoan hurmoksellista pakkosyöttöä, mitä markkinoinnissa esiintyy. Media syö niiden kädestä kuin auringonnousua, kriittistä tarkastelua ei ole. Elokuvia tehdään pilvin pimein näistä sankareista ja mainokset suoltavat lakkaamatta uusia mielikuvia, yli ihmisen tarpeiden. Voitonhimoiset ja karismaattiset henkilöt pääsevät helposti median lellipojiksi/tytöiksi, kunnes joku uskaltaa avata kurkkunsa ja kertoa, ettei tuo tarina ole totta. Samaa tehdään Venäjän politiikassa.

Kuinka hurskaasti ja täydellistä uhoa saakaan kuulla, kun markkinointitykki huutaa, te saatte myytyä, te saatte myytyä, 100 000 kahvinkeitintä ja se onnistuu, me voitamme, me voitamme, hurmos saa ihmiset kiihdyksiin ja he lähtevät mukaan hurmokseen. Haluaisin jonakin päivänä kuulla todellista vastuuta kokevan myyntigurun, jolla olisi painavaa sanottavaa ja voisimme rakentaa kestävää kehitystä maapallollamme. Ylikapitalistinen voitontavoittelu tuhoaa maapallon, ihmisyyden ja kaikki mahdollisuudet rakentaa toimivia yhteiskuntia.

Seuraan erästä kauppatieteilijää, ja markkinoinnista vastaava kouluttajaa. Hän mielellään kertoo persoonallisuuteen liittyviä teorioita, kuinka heihin vaikutetaan, mutta minusta vaikuttaa, että hän pyrkii manipuloimaan asiakkaita, ostamaan sitä mitä he eivät tarvitse. Toivoisin hänen joskus puhuvan asiakkaan näkökulmasta, ei myyntitavoitteen, sillä itse asiassa uskon, että myyntiä saataisiin parannettua, jos ymmärrettäisiin asiakkaan näkökulma. Jos guru huutaisikin, haluan palvella, haluan palvella teitä, olisin onnellinen. Missä on esim. vanhusten erityispalveluosaajat, silmälaseja, vaatteita, puhelimia, ruokaa ym. ym. myyvillä.

Pari esimerkkiä. Vanhus ostaa uuden puhelimen, koska vanha ei kuulu Uuteen-Seelantiin ja samalla vaihdetaan operaattori, loppusumma 580 eu (v.2007). Mutta käykin niin, ettei puhelu kuulu uudellakaan vekottimella, ja taas ostetaan uusi puhelin. (vanhuksella on hyvä kuulo), eikä jo ostettua voi palauttaa, menetys noin 1000 euroa. Pyydän häntä vaatimaan puhelimen palautusta, mutta ei hän kehtaa. Toinen (olen ystäväpalvelussa) kertoo kynsien leikkauksesta maksaneensa 400 euroa, huh. Useita vanhuksia on omaisten armoilla, ja miten monta kertaa olenkaan nähnyt, kun vanhukselle ostetaan puhelin, jossa esim. näppäimet on niin pienet, ettei niitä näe eikä niihin osu kömpelöt sormet. Vaatteita on turha kuvitella saavansa, sillä Aasiasta on tullut lämpimien maiden vaatetustrendit, paljaat käsivarret on suunniteltu kuumuuteen, ei viileisiin iltoihin Suomeen sopivia hihoja.

Asiakas ei ole aina oikeassa, kyllä ne hallitsevat myyntigurut määräävät tahdin, toivottavasti markkinointiin saadaan vielä joskus palvelevia ihmisiä, jotka ymmärtää, että asiakas haluaa tyytyväisyyttä, ei uusia tarpeettomia mielikuvia.

Raija