Syyllisyyttä
on monenlaista, eri lähteistä syntyvää, eri tavalla vaikuttavaa ja myös hyvin
vaurioittavaa. Joillekin syyttömyyden kokemus on niin tärkeä asia, ettei sitä
tahdota ollenkaan kokea, koetaan liikaa syyllisyyttä, tai ei ollenkaan. Kirkossa Jeesus kantaa ja antaa anteeksi kaikki
synnit.
Oman
syyllisyyden kohtaaminen on parasta mielenterveyshoitoa, ja vastuun kantamista,
terveen syyllisyyden. Minusta näyttää siltä, että virallinen mielenterveystyö
suosittaa ja ohjaa ihmisiä pois syyllistämisestä. Ihmisten syyllistäminen on
eri asia kuin syyllisyyden kokeminen teoista, mikä tule esiin totuuden esillä
pitämisestä, ja josta ihmiset usein elämöivät.
Valheeseen pakeneminen tuo lisää
syyllisyyttä mieleen ja ahdistaa sekä tekee vaikeaksi ihmisten kohtaamiset, rehellisyys
ei onnistu, ihminen ajautuu pakkorooliin, ja näyttelee. Siksi totuuden ylläpitäminen
on tärkeää, mutta silti vaikeaa. Omalla kohdalla vielä viidenkymmenen vuoden takaisen
tapahtuman esille tuonti sai aikaan pahan tunnevyöryn ja suhteet katkesivat. Totuuden
paljastuminen on vaikeaa, mutta lopputuloksena on silti vapautuminen ja mielen
tervehtyminen. En ole mikään brutaalin totuuden toitottaja, mutta pidän tärkeänä,
ettei toisten ihmisten elämiä tuhota.
Syyllistämättömyyden
suojelu syyllisiltä on kuitenkin petos, josta syntyy valtavasti mielenterveysongelmia
ihmisille. En tarkoita tällä mitään pieniä syyllisyyskokemuksia, ne ovat normaaleja,
ja ne ihmiset yleensä kestää. Itselläni oli hyvin vahva syyllisyydentunto, märehdin
pullapalan syömistä, hikoilin lenkillä ja piiskasin itseni, nykyään syön jo
hyvällä omallatunnolla.
Syyllisyys
syntyy kun kokee tekevänsä väärin. Teot voivat olla harkittuja,
harkitsemattomia, varomattomia, satunnaisia, ja/tai jatkuvia. Kun teon takana on
motivaatio, se on harkittu, suunniteltu ja tavoiteltu, ihminen on tietoinen
teostaan. Yleensä ihminen selviää tästä, ja porskuttaa eteenpäin selvin nahoin.
Kun syyllisyys syntyy syyttömyydestä, ihminen murtuu, erityisesti silloin kun
hänellä ei ole mahdollisuutta vaikuttaa asian korjaamiseksi ja hän ei saa puhua
siitä.
Usein
syyllistämisen tapauksissa tuomitsijat jäävät tuomarin rooliin ja ahdistuvat,
ja joutuvat pakenemaan luotuihin tarinoihin psyyken puolustuksessa, mikä voi
synnyttää samanlaisia paineita kuin syyllistetyn kohtalossa, epätietoisuus
aiheuttaa psyykeen tuskaa. Kun sitä jatkuu pitkään, jopa vuosikymmeniä
yhteisöissä, ja sitten asia valkenee, totuus tulee ilmi, syyllistäjät joutuvat
voimakkaan ahdistuksen valtaan ymmärtäessään tehneensä väärin ja seurauksena on
mielenterveys ongelmia, jopa murtumista. Joskus kuulee sanottavan, ettei trauma
tuota kaikille ongelmia, totta kai jokaiselle se on yksilöllistä, mutta on
syytä muistaa, että kaikki eivät käsittele asiaa, se voi olla pitkään kieltäytymisvaiheessa.
Käsittelemättöminä asiat voivat tulla esiin myöhemmin vaikeina muistihäiriöinä.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti