PUHUMATON KANSA

Jos uskomme vain mediaa yhteisön tapojen todellisuudesta, meillä on keskusteleva kansa. Mutta jos tuomme esiin tutkimuksia, meillä on kyräilevä ja pelokas kansa. Asiaa voi tarkastella historian näkökulmasta. Olemme olleet toisen valtion vallan alla vuosisatoja, ja me olemme oppineet puhumattomiksi ja tottelevaisiksi. Suomeen on kehittynyt autoritaarinen kulttuuri, jossa asema vaikuttaa vahvasti oikeuksiin puhua.

Meidän täytyy siis opetella puhumaan. Kaikki alkaa lapsuudesta, saammeko puhua, onko siihen tilaisuutta. Päiväkodissa lapset saavat puhua keskenään leikkiessä, mutta julkinen esiintyminen ryhmässä on hyvin vaatimatonta, opimme salaa puhujiksi myös arvojen mukaan. Lapsi on puheen kehittymisessä monien kokemusten ja oppimisten tiellä. Jo yksistään äänen tuottaminen on opeteltava uudelleen mielekkäämmäksi kokea sitten syntymän alkurääkäisyn. Kun olimme kolme vuotiaan lapseni kanssa päiväkerhossa, yhtäkkiä hän kiljaisi korkean kimeän äänen ilmoille, ja ihmetteli sitten, olipa ihmeellinen ääni, lapsen oppiminen on ihmettelyä. Perinteinen tapamme on, että kuuntelemme vain auktoriteettia, esimerkiksi opettajaa koulussa.

Lapsen on opittava kuulemaan itseään, omaa ääntään, toisten ääntä, ja sisäistä ääntään. Näin todellisuus alkaa rakentamaan minuuteen sellaista havaintokykyä, jossa voi tarkastella omaa näkemystään. Ikään kuin asettaa näkemyksen kuvaksi etuaivolohkolla, mikä on alkujaan kehittynyt leikkiessä. Leikki on synnynnäinen kyky, jonka mieli tuottaa ensin heijasteisena, kuten ympäristössä esiintyvät varjot, joita lapsi sitten yrittää ottaa kiinni. Tuo kyky on syntyjään ensin mielikuvitus, mielen ja tunteiden tuottamaa, jossa sanojen ja kuvien oppimisen myötä kehittyy lauseina ymmärrettävä sanakieli, kinesteettisen muistin ja kuulo sekä näköaistin myötä symbolien ymmärrys, jossa yhdistyy yhteinen kielemme ymmärryksen syntymään.

Noin 7 vuoden iässä lapsi oppii erottamaan sanakielen ja mielikuvituksen ja voi oppia selkeän kielen, jossa voimme ymmärtää toistemme puhetta. Roolit, joissa valta vie mielen kokemusten kautta valta-asemiin ja toisen tarkkailuun, estää toistemme ymmärrystä. Jos mieli ja kieli jää yhdistyneeksi, se ymmärtää toisen puheen oman mielen tuotoksen kautta ja kuultu muuttuu. Roolit uhrina ja tuomitsijana on esteenä kuulemiseen, näkemiseen ja hyvään ymmärrykseen. Se tuottaa syyllistymistä olipa yksilö syyllistäjänä tai syytettynä. Siksi on tärkeää kiinnittää huomio hyvään kielen kehitykseen, että voimme päästä eroon mielivallasta, jossa valta ja valta-asema sekoittavat ymmärryksen, jossa kieli ei ole selkiytynyt omalle uralleen. Eriytyminen mielen ja kielen kehityksessä lapsena on tärkeää, että pääsemme eroon valtataistelusta.

Puheen tuottaminen on merkittävin ymmärryksen rakentaja, jossa yksilö ottaa haltuun syntyvät mieli-, ja muistikuvat sekä oppii jäsentämään ne kirjoitettuun ja puhuttuun muotoon. Vuorovaikutus ja ymmärrys lisääntyvät ja tulevat selkeämmäksi, kun opimme hyvin sanakielen. Äidinkielen hyvä sisäistäminen mahdollistaa sisäisen itsen olemassaolon niin, että yksilö säilyttää yhteyden syviin tunteisiin, eikä omaksu vain yhteisöllisiä normeja kieleen, jossa itseys voi kadota. Syväsyntyiset tunteet ovat avaintekijä yksilön syntymään, persoonallisuuteen.

Hyvin suojeltu elämä, hyvä kohtelu, luottamus ja turva elämään tuovat sellaiset edellytykset, jossa syyllisyydet ja kovat kokemukset eivät vie turvattomuuteen, jossa vain heijastamme kokemukset toisiin, suojeltuna ymmärrys toistemme kanssa lisääntyy, voimme rakentaa suojelevaa elämää.

Raija