ENTÄ JOS KOKEMUSTA EI SYNNY

Kokemuksia on monenlaisia ja niillä on tärkeät merkitykset ihmisen kehitykseen. Itse puhun enemmän ihmisen sisäisen kokemuksen merkityksestä, tunne-elämästä ja itsetuntemuksesta. On kovin surullista, että esimerkiksi masennuksen aikana, nämä voivat kuolla. On erittäin tärkeää, että huomaamme lasten masentuneisuuden ja sisäisen lapsen kuoleman. Niitä ei voi selittää ainoastaan luonteenpiirteillä, sillä sisäisen syntymään tarvitaan yksilön tarpeiden huomioiminen, ja se tulee vuorovaikutuksessa muitten kanssa.

Näyttää siltä, että mitkään ulkoisen toiminnan menetelmät, kuten musiikki, sanakieli, toiminta tai mv. ei auta ihmistä löytämään itseänsä, ellei ympäristö huomioi häntä, ei kuule, eikä kunnioita. Tiede ei ole arvostanut itsetutkiskelua, vaan uskomuksena on ulkoisen havainnoinnin objektiivisuuteen uskominen.

Koko työurani päiväkodissa työskennelleenä tiedän, etteivät lasten leikit ole aina viattomia, jos ei nyt tarkoitushakuisiakaan, lapsi ei välttämättä tiedosta, miten hän toimii, ellei kasvattaja tai opettaja anna siihen ohjausta. Omassa lapsuudessa ohjausta ei ollut paljon, ja ihmisluonteet pääsivät korostumaan. Päiväkodissa näki kuinka joku ohjaili roolit toisille, joku sai olla aina koira, joku keittäjä, mutta ohjaaja itse oli organisoija, joka pyrki hallitsemaan muita havaintojensa pohjalta. Hallitsevuuden esiintyminen näyttää myös osittain estävän hallitsevaa yksilöä näkemästä omaa rooliaan ja sisäisyyttään ja muistiin jää toisten teot.

Karkeassa luokituksessa meidät jaetaan ekstravertteihin (ulospäin suuntautunut) ja introvertteihin (sisäänpäin suuntautunut) Onko sitten ulospäin suuntautunut enemmän toisia hallitseva, tai sisäänpäin suuntautunut itsekkyyteen taipuvainen, sitä kysyisin. Kulttuuristamme voi nähdä, että toisia tarkkailevat ovat arvostetuimmassa asemassa, jossa voi olla hyvääkin, mutta miten selittää miesten suurempi rooli hallitsevassa asemassa, on jo valtakysymys.

Kiinnittäisin huomiota myös sanakielen totuusfunktioon. Onko kielen käyttö ja yleensä julkaistut tekstit kysyvää, väitteellistä, todentavaa, ehdotonta totuutta, vai ohjaavatko ne paremmin kuvailuun? Pysyvää ja todellista on hyvä olla, mutta myös varaa kysymyksiin.

Tiede on keskittynyt ihmistutkimuksessa luonteenpiirteisiin ja persoonallisuuden tutkimukseen. Vähemmän näkyvät vallankäytön elementit ja vuorovaikutuksen vaikutus.

Raija