Eräs
tuttavani tuttava kertoi jo muutamia vuosi sitten hänen lapsensa isän ja heidän
tyttärensä ongelmasta. Kun tyttärestä tuli esiin teini iässä jotakin normista
poikkeavaa, pientä rikkomusta tai muutoin laiminlyöntiä jossakin asiassa, isä
osoitti pettymystään ja sai raivokohtauksen tyttären käytöksestä ja rankaisi
tytärtään julmasti tuhoten tältä itsetunnon kokonaan. Vielä vuosia myöhemmin,
tyttö pelkäsi isäänsä niin paljon, että kielsi äitiä puhumasta isälle mitään
hänen asioista.
Kun
itsetunto on tuhottu ihmisestä, hän hakee hyväksyntää jopa loputtomasti, ja inhimilliset
ihmiset joutuvat projisoinnin kohteeksi.
Mutta
mielenkiintoisen tästä tapauksesta tekee se, että tytär jäi koukkuun
ihastumisen ongelmaan. Kun lapsena toisaalta ihailee vanhempiaan, se on syvään
juurtunutta kehittymisen probleemaa. Tästä syntyy kaksoissidos. Lapsi sekä
pelkää, että ihailee vanhempaansa, mutta tuloksen liiallisuutta on se, että
lapsesta tulee sokea näkemään vanhempansa negatiivisia puolia. Nämä lapsi
heijastelee johonkin turvalliseen ihmiseen, ja heijastuksessaan näkee ne
pelottavan vanhemman ongelmat turvallisessa ja todistaa niitä.
Kun
ylipäätänsä ajattelee historiallisesti ihmisen kokemuksia, yleistäen voisi
sanoa, että isät ovat olleet ankarampia ja äidit ovat saaneet huonon maineen
purkukohteena.
Väkivalta,
halveksunta, arvottomuus ja eriarvoisuus tuottavat ongelmia, jossa vääristyvät
totuudet, kun mieli on heijasteinen. Ihastumisen ja pelon sekoitukset muokkaavat
mieltä enemmän kuin osaamme kuvitella.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti