VANHEMMUUDEN ONGELMA

Eräs tuttavani tuttava kertoi jo muutamia vuosi sitten hänen lapsensa isän ja heidän tyttärensä ongelmasta. Kun tyttärestä tuli esiin teini iässä jotakin normista poikkeavaa, pientä rikkomusta tai muutoin laiminlyöntiä jossakin asiassa, isä osoitti pettymystään ja sai raivokohtauksen tyttären käytöksestä ja rankaisi tytärtään julmasti tuhoten tältä itsetunnon kokonaan. Vielä vuosia myöhemmin, tyttö pelkäsi isäänsä niin paljon, että kielsi äitiä puhumasta isälle mitään hänen asioista.

Kun itsetunto on tuhottu ihmisestä, hän hakee hyväksyntää jopa loputtomasti, ja inhimilliset ihmiset joutuvat projisoinnin kohteeksi.

Mutta mielenkiintoisen tästä tapauksesta tekee se, että tytär jäi koukkuun ihastumisen ongelmaan. Kun lapsena toisaalta ihailee vanhempiaan, se on syvään juurtunutta kehittymisen probleemaa. Tästä syntyy kaksoissidos. Lapsi sekä pelkää, että ihailee vanhempaansa, mutta tuloksen liiallisuutta on se, että lapsesta tulee sokea näkemään vanhempansa negatiivisia puolia. Nämä lapsi heijastelee johonkin turvalliseen ihmiseen, ja heijastuksessaan näkee ne pelottavan vanhemman ongelmat turvallisessa ja todistaa niitä.

Kun ylipäätänsä ajattelee historiallisesti ihmisen kokemuksia, yleistäen voisi sanoa, että isät ovat olleet ankarampia ja äidit ovat saaneet huonon maineen purkukohteena.

Väkivalta, halveksunta, arvottomuus ja eriarvoisuus tuottavat ongelmia, jossa vääristyvät totuudet, kun mieli on heijasteinen. Ihastumisen ja pelon sekoitukset muokkaavat mieltä enemmän kuin osaamme kuvitella.

Raija