Monessa psykologisessa
näkemyksessä teoretisoidaan, että merkitykset syntyvät tietoisena kun sanojen
arvot alkavat selkiytyä, ja ne liittyvät tapahtumakontekstiin. Merkitykset
katoavat, jos niille ei anneta arvoa, eikä niitä kuulla eikä nähdä. Elämän
ehkäpä tärkein arvo on kunnioitus. Sen on äitini opettanut minulle sydänjuuria
myöten. Siitä ensimmäisestä katseesta, mikä syntyy lapsen ja äidin välille.
Sellaista herkkyyttä ja vilpittömyyttä ei synny kaikissa suhteissa, ja ehkä se
tulee esille parhaiten rakastumisessa.
Kunnioitukseni
on kulkenut kehossani, sanakieli on ollut hitaampi, enemmän opittujen sanojen
meri. Mutta kiusallista on ollut se, että kehokieleen on pesiytynyt myös häpeä.
Ei ole ollut helppoa jälleen luottaa toisiin ihmisiin, kun on pettynyt niiden
tekoihin. Olen pyrkinyt kunnioittamaan ja myötäelämään toista ihmistä ja hänen
kokemuksiaan. Yhden ilkeän sanomisen muistan rakkausavioliitostani, jota häpeän
näin jälkikäteen. Sanoin miehelleni, etteivät ehkä työtoverit huomioikaan häntä
lapsen syntymän johdosta, kuten hän odotti, ja muut oli huomioitu. No yksi
kerta, ja kaksikymmentä vuotta, tiedostamatta olen tietysti voinut loukata
häntä. Vaikeinta on ollut se, kun on itse kunnioittanut ja ei ole saanut sitä
toiselta itselle. Se on taas tuonut häpeää sille joka ei ole kunnioittanut, mutta
myös kohteelle. Jokseenkin ajattelen, että häpeä on kaksisuuntainen, sitä saa
sekä itseltä että toiselta, minulle kumpikin on yhtä merkityksellinen, koska
olen suuren sisarusparven lapsi.
Kaikkein
syväsyntyisin ihmisen merkityksen synnyssä on unet. Ne ovat osa sitä kehitystä,
jossa emme tietoisesti operoi. Merkitykselle tulee antaa aikaa, eli unien pitää
olla suojattua riittävästi, että mieli ehtii työskennellä alitajuisen kanssa
niin, että valmius merkityksen kohtaamiseen on olemassa ja tunteet voivat
tulla. Jos ihmisellä on huolia liikaa, ne voivat viedä unelta mahdollisuuden,
kuten tavat ja normitkin. Joku huuhaa setä sanoi joku aika sitten, että on
tekosyy olla nousematta viideltä aamulla juoksemaan. Tällöin hän toimi
velvollisuuden alaisena ja antoi normin pakottaa häntä. No toivottavasti hän
meni ajoissa nukkumaan eikä varastanut uniaikaa.
Merkitys
vaatii kypsymisen, että se voi tulla ihmisen alitajuntaan käsittelyyn, siis
tietoiseen mielen osaan. Minä siis erotan ihmisen mielessä tiedostamattoman ja
alitajunnan. Tiedostamattomasta tulevat unet ovat useimmiten mielen omaehtoista
hoivaa, joka edesauttaa ihmistä kohtaamaan mielen sisältöjä, ottamaan vastaan
tunteita ja käsittelemään niitä.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti