lauantai 4. helmikuuta 2017

VIHAPUHE



Vihapuhetta on vielä varsin vähän tutkittu. Näppituntumalta voi omasta kokemuksesta kertoa, että sitä on aina ollut, salattua ja avointa. Näyttää siltä, että mitä vahvempi on moraalinen taisto, sitä vahvempi on tuomiokäytänne. Käytännössä on tapettu ihmisiä, kuten keskiajalla, kuvitellen heitä paholaisiksi ymv. Se on yhä sallittu joissakin kulttuureissa. Naiset saavat yhä tuomioita miesten kunnian viemisestä.

Kunnia ja kunnioitus eivät ole itsestäänselvyyksiä. Näyttää jopa siltä, että todennäköisempää on se, että omat tunteet projisoidaan toiseen, kuin että niitä tutkittaisiin. Korkeasti koulutettu mentorini, mielen asiantuntija sanoikin, että maailman kehitys perustuu luuloille, ei tiedolle. Kauneimmillaan kunnioittaminen syntyy siInä hetkessä, kun kohtaamme, aitouden maastossa, johon vaikuttaa asenteemme ja normimme.

Lapsuuden aikaisessa kyläyhteisössä 50 – 60 luvulla tuomiot olivat raakoja ja epäinhimillisiä. Yksi opettaja hakkasi lapsensa mustelmille, kun hän tuli leikkimään piilosta meidän asuntolan oppilaiden kanssa, ja piilopaikkana oli liiterin ja koulun kellari. Opettajan mielestä nuoret menivät naimaan sinne. Myös minua syytettiin naimaan menemisestä, vaikka olin lapsi, ja tuskin edes ymmärsin koko asiaa, vaan leikin lapsen innostuksella. Tällöin yhteiskunnassa keskusteltiin vapaudesta, keskikalja tuli kauppoihin ja aikuisten omat riennot olivat ryöpsähtäneet käsistä.

Kun epäluulot valtaavat mieliä, on kysymys osittain tiedon puutteesta. Kun tietoa ei ole, se tuo epävarmuutta, ja vihaa. Osin myös kohtelusta syntyvät tunteet poikivat eriasteisia vihareaktioita, koska se on ihmisen vuosituhansia sitten kehittynyt aivorakenteellinen puolustusmekanismi, hyökkääminen. Lopulta ne muuttuvat tavoiksi, ja ryhmähenki vahvistaa niitä.

On todella huolestuttavaa, että nykyajan kasvatus on suurten ryhmien kautta altistamassa vihan kertymistä, koska tunteiden hoitamiselle ei ole aikaa. Tunnehoito jätetään hoitamatta, koska kuvitellaan, että se on vallan antamista tunteille. Hyvässä tunnehoidossa tunteiden valta juuri paloitellaan ja avataan yksilölle näkyväksi, ettei se pääse hallitsemaan.

Raija


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti