Kävin säännöllisesti
katsomassa erästä nyt jo edesmennyttä vanhusta. Koin silloin voimakkaita ja erikoisia
unia. Kerroin niistä hänelle. Hän sanoi, ”ken uniinsa uskoo, hän varjoonsa
lankeaa”. Hän oli uskovainen ihminen, ja ehkäpä tuo on Raamatusta tuo ajatus.
Itse en ole uskovainen, ja minun on vaikeaa uskoa mihinkään. Unet on todellakin
varjo mielestä, uni muuntaa elämän todellisuutta kauniimmaksi. Narsisti on
sana, jota käytetään turhan sumeilematta ihmisen persoonallisuudesta.
Alkuperäisessä tekstissä narsisti ihastuu peilikuvaansa. Siis mieleensä, joka
kaunistaa koetut tapahtumat.
Uskominen on
vahva asia, ja sen ainakin viisaiden mukaan pitäisi olla eri asia kuin
totteleminen. Totteleminen on kuitenkin sokea pilkku ihmisyydessä. Mihin uskoo
ja mitä tottelee? Kun ihminen on ala-arvoisessa asemassa, kuten lapsi, nainen,
vammainen, tai mielisairas, hänen toivotaan tottelevan vallassa olijoita, nk.
normaaleja ihmisiä. Se on yhteisövallan normi. Ellei ala-arvoinen tottele, häntä
rangaistaan ja pilkataan. Tämän sain kokea masennuksen aikana, kun olin psyykkisesti
romahtanut.
Minulla on
ollut vahva usko häilyvänä korkeampaan voimaan, jota Jumalaksi kutsuttiin. Se
tuli lapsuudesta. Uskoni on jatkuvan epäilyksen alla.
Mutta eräänä
päivänä koin sellaisen ajatuspysähdyksen, jota voi näyksikin kutsua, että olen
miettinyt sitä paljon. Olen yrittänyt ymmärtää sitä niin, että jos on Jumala,
hän lohduttaa minua, koska en kestäisi lisää järkytyksiä. Oli syyskuun kirkas
keskipäivä. Yhtäkkiä mieleeni tuli kuva, jossa neljä mustaan kaapuun
pukeutunutta henkilöä kulki kumarassa eteenpäin. Kysyin mielessäni, kuka. Ja vastaus
oli Aki Sirkesalo. Kummastelin, sillä en edes kuunnellut hänen musiikkiaan, hän
oli minulle tuntematon muutoin kuin nimenä. Viesti oli siis kuolemasta, jonka
hänen perhe kohtasi. Nyt tunsin voimakkaana läheisen kuoleman, tiesin että
ollessani jossakin paikassa, kuolema käy vierailemassa.
Jos minä
mihinkään uskon, niin ehkä johonkin sellaiseen, että elämää on kuoleman jälkeen
jollakin hengellisellä tasolla. Jotain henkistä kehitystä toivoisi niin itselle
kuin muillekin, ihmisen arvostaminen henkisenä ja hengellisenä olentona ehkä
tärkeimpiä. Minulle Jumala on Luoja, joka luo ihmisyyttä, ja siksi menneisyyden
henkilöt tai nykyisyyden hallitsijat eivät voi kuvastaa Jumalaa tämän päivän yhteyksissä, ne ovat ajan kuvia, ehkä todisteita.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti