Oulun
insestitapaus toi esille jälleen kerran sen, ettei ihmistä kuulla. Oliko
tapauksessa myös rasismin merkit täyttävä termistö, sillä uhri oli
tummaihoinen. Suomessa on näitä tuhansia, tämä oli vain jäävuorenhuippu. Myös
kantasuomalaiset ovat virkavallan alla oikeudettomia, heitä ei kuulla eikä
nähdä. Näyttää siltä, että päättävään valtaan pääsee juuri välinpitämättömyyttä
osoittava henkilö, jolla on kontrolloiva ja moralisoiva suhde toiseen ihmiseen.
Tarkastelin erään kurssin johtajaksi valikoitumista. Siellä juuri huonosti
kohtelevat saivat viran.
Virkamiesvallalla
on syvät juuret historiassa. Toinen ihminen määrittelee toisen ihmisen, ei
kuule häntä, eikä myöskään kunnioita. Kun luin kirjan, ”Kansakunnan pimeämpi
puoli”, viime vuoden tieto Finlandia palkinnon voittajan, ymmärsin hyvin, että
sosiaalipuolen auttamisjärjestö on yliopistoja myöten arjalaisnäkemysten
siivittämä. Toinen ihminen on kohde, jolla ei ole ihmisoikeuksia, vain
virkavallan määrittelemä oikeudeton asema.
Virkavallan
valvontaan tulisi saada erityisosaamista yli rajojen. Toisaalta, jokainen tapaaminen
pitäisi äänittää, että tarpeen tullen voitaisiin tarkistaa onko väärin
käytöksiä ilmennyt. Tämä kuulostaa totalitarismilta, mutta mitä muuta keinoja
voidaan tehdä, ettei tällaisia väärin käytöksiä tapahtuisi.
Pääsääntöinen
ongelma kuulemisen tapahtumassa on se, ettei kuulija todella kuule, tai jos
kuuleekin, ei usko ja tekee oman tulkintansa asiasta. Siinä ei voi käydä
muutoin, kun tulee uusi versio tapahtumasta. Kyllä ihmiset luovat uusia
tarinoita asioista itsekin tietoisesti ja valehtelevat, hyvä kuulija kuulee johdonmukaisesti. Vähintäänkin kaikki opettajat tulisi kouluttaa kokemusoppimisen
saloihin, että he oppisivat kuulemaan, ja kykenisivät opettamaan lapsia
kuulijoiksi. Tunteistaan lukittuneet ihmiset luovat kuulemastaan oman tarinan.
Hyvä tunne-elämän koulutus tuo vapaan havaitsemisherkkyyden, selkeän kyvyn
kuulla ja nähdä, ja jossa oma tahto lujittuu eikä se vaadi jatkuvaa
aggressiota.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti