Onko mies
vai nainen sitoutuneempi parisuhteeseen? Jatkokysymys kuuluu, onko miehellä enemmän
vapaudenkaipuuta kuin naisella. Päätelmäni eivät ole tutkimustietoon perustuvia,
vain oman naislogiikkani tuloksia, joissa ei välttämättä ole päätä eikä häntää
tai sitten on.
Sukupuolittuneet
roolit vievät vielä paljon ainakin minun sukupolveni ihmisiä, joissakin
asioissa suhteettoman paljon. Vaikka avioliitossani mies on jakanut kotitöitä,
siivonnut ja tullut naisreviirille ihan kiitettävästi, silti jotakin on ollut
miesvarmuudella olemassa. Hän oli mies, joka tiesi asiat, niin kuin kotonakin
isä oli tietäjä. Minun vahva tietämisen into ei ollut hänelle aina helppoa.
Sitoutuneisuuden
synnyssä ja näkemyksessä annan sijaa enemmän tunteille kuin tavoille, mitkä eivät
ole toisiaan poissulkevia. Mies nähdään enemmän tekijänä kuin nainen. Vaikka sanonta,
nainen vaietkoon seurakunnassa, on meidänkin kulttuurissa ollut suosittua,
epäilen, että nainen puhuu luontevammin ja enemmän kuin mies. Itseilmaisuun
liittyy useimmiten tunteita, jotka rakentavat tunnesidettä toisiin ihmisiin, ne
koskettavat ja sitovat. Puiden hakkaamisella ei ole niin tehokasta vaikutusta,
vaikka saunan lauteilla ne tuovatkin hyvää mieltä. Mielihyväaistimukset tuovat
nautintoa, tunne sen sijaan kertoo, minkä kokemuksen tuo aistimus antaa,
pettymyksen vai ilon eri vivahteineen.
Tavoilla ja
uskomuksilla on vahva vaikutus itseilmaisuun ja tunteisiin, ja eri
kulttuureissa on paljon eroja.
Miehen
vapaudenkaipuu saattaa perustua itseilmaisun vähäiseen osuuteen vuorovaikutuksessa.
Vaikutusvaltaa ei ole, eikä synny tunteita niin kuin naisilla, joilla tuntuu
jopa olevan vastuu perheen ilmapiirin luomisessa. Onneksi näistä ollaan jo
paljon luopumassa ja tasavertaisuus tulee rymisten keskuuteemme. Miehiä
velvoitetaan liikaa työn tekoon ja naisia vuorovaikutuksesta huolehtimiseen. Nämä
ovat enemmän yhteiskunnan antamia rooleja kuin synnynnäisiä. Se pieni ero
aivoissa ei selitä näiden taipumusten olennaisuutta, aivot ovat kehittyviä.
Naisten
olisikin viisasta puhua vähemmän ja antaa tilaa miesten puhumiselle. Vaikka eivät
nämä ole yleistettäviä asioita, ja stereotypiat ovat yllättävän sitkeähenkisiä,
ainakin tiukan paikan tullen. Väkisin ei ketään opeteta. Koulujen roolia tulisi
vahvistaa antamalla tilaa kaikkien itseilmaisulle.
Yhteiskunnalla
on suuri rooli ihmissuhteiden onnistumiseen. On ikävää, jos miehen rooli
pakottaa sulkemaan itseilmaisua, ja sitoutumisen kammo ehkäisee ihmissuhteita.
Ikään kuin näyttää siltä, että vapaudenkaipuu onkin heijaste puutteesta, minkä
sukupuolittunut rooli on tuonut miehelle, jos itseilmaisun ehdottomin vaatimus on
juuri vapaudessa.
Raija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti