tiistai 11. lokakuuta 2016

PSYKOLOGISOIMINEN



Psykologisoiminen istuu kiinni tämän päivän kollektiivisessa tajunnassamme kuin täi tervassa. Se on tullut osaksi käytänteitä yksilöitymisen korostamisessa. Sekä yksilöitymistä, että yhteisöllisyyttä tulisi tarkastella omine piirteineen, jossa sekä hyvä, että paha voi esiintyä.

Kolme tarinaa kohtelusta ja eriarvoistavasta toiminnasta. Eräs pariskunta erosi ja kummankin oli hankittava lainaa uutta asuntoa varten 100 000 euroa. Vaimo sai suhteellisen hyvin lainaa, kun oli ollut pankin asiakas kymmeniä vuosia ja saanut säästettyäkin jonkin verran. Mies meni samaan pankkiin, ja sai myös lainan, vaikka ei ollut pankin asiakas, mutta hyvätuloinen. Asiasta keskustellessaan huomasivat, että mies sai lainan koron yhden prosentin halvemmalla kuin pienituloisempi vaimo.

Kerran eräs työkaverini meni kesken työkiireiden kauppaan hakemaan ilmapalloja vappujuhlaamme varten. Tavaroita oli metallisissa isoissa laatikoissa käytävän molemmin puolin. Metallikehikosta törrötti puolen metrin mittainen rautakoukku kohti käytävää ja juuri vähän polven yläpuolella. Ja eiköhän se siinä juostessa tarttunut takin liepeeseen ja repäisi aikamoisen kielekkeen, mikä ei ollut enää korjattavissa. Pienituloisena naisena asia harmitti häntä erityisen paljon, ja ehkäpä vähän kiukustuneena hän otti yhteyttä myymälän päällikköön ja vaati korvausta takista. Mutta eipä päällikkö ottanut vastuuta, vaan vaati että uudesta takista korvataan vain puolet, ja asiakas on vastuussa kun ei ole huomioinut törröttävää koukkua, mikä ei kuulunut mitenkään kehikkoon. Kiireisenä ystäväni ei jaksanut taistella päällikön peräänantamattomuutta vaan lopulta suostui korvaamaan puolet. Revennyt takki oli melko uusi.

Joskus nuorena jouduin hakemaan lainaa asuntoni lunastamista varten, summaltaan vaivaiset 3000 mk. Avokonttorissa ollut johtaja kuulutti hakiessani suureen ääneen, ”millä sinä raukka maksat sen”. Poistuin sanattomana keskellä salia olevasta kopista. Hetken päästä eräs naisvirkailija otti kädestäni kiinni ja sanoi, ”tulehan tuonne ylös, kyllä se laina järjestyy”, ja niin sain lainan, olisin muuten joutunut ulos asunnostani kahden pienen lapsen kanssa.

Tyypillisesti tänä päivänä etsittäisiin juuri vikaa yksilön tavasta toimia ja syyllistettäisiin yksilö,sekä annettaisiin hänen kantaa vastuu muiden teoista. On kysymys pelisääntöjen puutteesta. Asiakkaita on kohdeltava tasa-arvoisesti. Vielä neljäkymmentä vuotta sitten huomasin eräässä suuressa tavaratalossa, että meikattuna sai parempaa palvelua, mutta onneksi nykyään siellä on hyvä palvelu kaikille. Mutta ei se mainosmaailma ole minnekään hävinnyt, kulissit ovat pakenemisen tie, todellisen arvon puuttumisen vuoksi. Sitä vaan kysyy, kuinka paljon käyttäytymisemme on virtuaalimaailman luomaa.


Raija

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti