NOLONA

Olin muutaman päivän syvien sammaleiden sisällä, hengitys ei pelannut ja toiminnat hidastuivat. Sain herjauskirjeen, jossa oli viljelty kymmeniä kertoja kuinka tyhmä olen ja kuinka hän tuntee myötähäpeää kirjoituksistani. Hän oli onnellinen siitä, ettei hän tunne minua, narsistista tyhmää idioottia, joka suuruuden hulluudessaan kirjoittaa muille oppeja, ja kuvittelee itsensä viisaaksi. Vaikka kuinka yrittäisi olla ahdistumatta toisten herjauksista, kyllä se satuttaa, sitä jäätyy kohmeiseksi.

Monet näyttelijät sanovat, että ongelmasta pääsee eroon, kun menee ongelmineen nolaamaan itsensä. Se on osittain totta, selätin esiintymispelon juuri menemällä esiintymään. En tiedä, enkä haluaisikaan täysin sulkea meidän inhimillisiä tunteita pois. Osa niistä on tarpeettomia, mutta terve häpeä ja nolostuminen ovat paikallaan. Ei niiden tarvitse kaventaa ihmistä, sekä tehdä häntä toimintakyvyttömäksi jne. Häpeä estää meitä tekemästä täysiä hölmöyksiä.

Sanotaan, että ihmisen ihanne on yksilöllistä, hän on sen sisäistänyt arvokseen. Mutta uskon perimmiltään ihanteen olevan yhteisöllistä, tai ainakin osin rakentuvan sellaiseksi yksilön ominaisuuksien vuoksi. Joku lähtee kantamaan ihanteita syvästi, suorastaan uskomaan olevansa hyveiden kantaja. Tällöin toisten teoista syntyy myötähäpeää, ja rangaistuksena toiselle annetaan nolaamista. Mutta kyllä häpäisykin tuottaa nolaamisen häpäisijää kohtaan. Nämä ovat monesti tiedostamattomia ihmiselle itselleen. En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että kaikki tulee yksilöstä. Koska olen suuren perheen lapsi, minulle sosiaaliset kommentit ovat yhtä vahvoja, jopa vahvempia kuin itse tuotetut.

Yhteisöissä olen havainnut nolaajien ja häpäisijöiden salatun roolin, joka annetaan tai otetaan joillekin yksilölle. Ikään kuin yhteisön kollektiivinen ihanne pidetään näkyvissä ja nolaajat sekä häpäisijät suorittavat työnsä salassa, ettei sitä voida todistaa. Tällä pidetään hyveiden kulissia yllä. Psykologian tutkija Johar on jakanut minuuden neljään osaan, itselle ja muille sekä salattu että näkyvä. Yhteistä moraalia ja ihanteita kuljetetaan roolien avulla. Rikokset salataan ja niitä on vaikea todistaa, ne vaietaan.

Onkin hämmästyttävää, että jotkin yksilöt jaksavat kantaa yhteisömoraalin taakkaa uhraamisessaan. Yhteisön yhteinen ja useimmiten kuviteltu hyvyys on vahva minuuden pitelijä. Moraalilla sivellään hyvyyttä ja paremmuutta, mutta uhrataan henkilöitä. Uhrattu henkilö voi olla sekä rikollinen, että hyveitä harrastava. Moraaliset rangaistukset toteutetaan salaa, niin ettei uhri pääse puolustautumaan. Se onkin yksi uhraamisen merkkejä.

Muistan eräässä opinahjossa, jossa tiedostamattomasti koin hylkimistä toisen oppilaan taholta. Salaisesti antamani palaute oppimissessiossa kertoi sen minulle. Tässä opin jotakin tiedostamattoman ongelmista. Tuo oppilas ei koskaan juuri puhunut minulle, ohitti vaan hymyillen. Moraalin ylin vartija vaati paljastamaan, kuka oli antanut negatiivisen palautteen. Hän halusi nolata minut, koska palautteen saaja oli hänen paras toverinsa, jota hän ihaili. Ehkä me kaikki opimme tästä jotakin.

Raija